Dennis-myrsky raivosi viime yönä mutta ei hätää: 3R-luokan retkisää on tunnetusti aina osunut kohdilleen vaikka illalla kyllä vielä murehdin että voiko sää selkeentyä...
Tein syksyllä hakemuksen metsäretkeä varten Maria Svensin vinkkaaman Aili ja Yrjö Rasin säätiölle ja he avustivat meitä niin että saimme lähteä bussilla matkaan. Valitsimme kohteeks Edvinin polun Asevelikylässä. Metsä oppimisympäristönä oli pääasia, mutta samalla saimme ihastella Hevonkosken jänniä patsaita ja Antti-vaari opasti korsualueen kohteista.
Edvinin polku paikkana ei ollut kaikille oppilaille tuttu joten ihmeteltävää riitti. Korsualueella Antti-vaari kertoi tykeistä, Vapaussodasta, Töpinästä, savusaunasta ja korsusta. Tykki oli 76K/02 -mallinen ja se oli oppilaista mielenkiintoinen kohde.
Sitten siirryimme metsään. Olimme Heidi-opettajan kanssa juuri viime viikolla Talvinen metsä - koulutuksessa ja nappasimme sieltä kuumat vinkit opetettaviksi asioiksi. Mukana retkellä oli 3R- ja 3M-luokat ja jakaannuimme kahteen ryhmään toiminnallisten opetustuokioiden ajaksi.
Maritan pisteellä keskityimme puihin. Ensin keräsimme kankaan päälle ryhmissä pieniä näytteitä eri puulajeista. Kuusi oli valtalaji, mutta löysimme myös koivuja, mäntyjä, katajaa, haapaa, pihlajaa ja pajuja. Jaottelimme kankaan päällä löydöt lajien mukaan ryhmiksi ja mietimme mitkä ovat havupuita ja mitä lehtipuita. Kuusen ja männyn kävyt löysivät myös oikeat puut.
Kun puut oli nimetty, leikimme puuhippaa niin puiden tunnistus vahvistui vielä.
Sitten siirryimme tutkailemaan silmuja. Ensin pohdimme miksi havupuilla ei ole silmuja. Olimme tehneet laminoidun mallipaperin silmuista ja tutkimme ensin niiden tunnusmerkkejä; sukat makkaralla, harmaat hiukset ja muita hassuja kikkoja keksittiin. Sitten oppilaat etsivät lähipuista näitä silmuja.
Tuleva Kalevalan päivä innostutti opettajia seuraavaan tehtävään. Oppilaat saivat pienen tekstin luettavaksi pienryhmissä monista muinaisista kuusien nimistä. Oletko kuullut esi. suru- tai mansikkakuusesta? Kun oppilaat olivat lukeneet alkuinfon, he valistivat haluamansa kuusen ja keksivät yhdessä kuuselle uuden jännän nimen, esim. tuhatkäsipuun.
Olin varannut myös luupit silmujen ja talventörröttäjien siemenien tutkimiseen mutta puulajien tunnistamisessa oli niin innostunutta tekemistä, jotta en malttanut hötkyillä.
Kyllä puput mahtoivat olla ihmeissään kun kuulivat jänniä uusia kuusten nimiä!
Sitten kerron Heidin toimintapisteestä. Täällä aiheena oli metsän linnut. Jokainen oppilas sai lintulajikortin jota ei saanut näyttää kaverille. Kortissa oli kinnun nimi, kuva ja tekstinä miten lintu ääntelee. Seuraavaksi muodostettiin pienryhmät ääntelemällä oman lajin mukaisesti. Saapa nähdä mitä metsän oikeat linnut tuumivat oppilaiden imitointitaidoista :D
Ryhmissä oppilaat tutustuivat omaan lintuun ja kertoivat sitten muulle luokalle linnun tärkeimmät tunnusmerkit.
Tässä etsitään oma ryhmää ääntelemällä.
Heidillä oli seuraavaksi vuorossa niin paras leikki talvilinnuista: jyväjemmarit! Ensin Heidi kertoi että jokainen oppilas on ensin hömötiainen ja talvi on tulossa. Talvella on tiaisten vaikea löytää ruokaa joten niiden pitää jemmata jyviä että säilyvät hengissä talven yli. Vahakankaan päällä oli auringonkukan siemeniä. Säännöt oli seuraavat: linnut saivat hakea yhden siemenen kerrallaan kasasta ja viedä sen jemmaan. Jemma voi olla lähellä tai kauempana, sai laittaa kaikki samaan paikaan tai vaihdella. Aikaa oli 2 minuuttia ja jopa tuli kinttuihin vipinää kun tiaiset jemmasivat jyviä.
Kun aika loppui, Heidi kysyi kuinka monta suunnilleen oli ehtinyt jemmata. Sitten tuli leikin toisen vaiheen säännöt: Nyt oli syksy tulossa ja ilmat viilenemässä ja jyväjemmoille tuli tarvetta. Seuraavassa vaiheessa oli aikaa vain 1 minuutti ja tiaisten piti ehtiä kerätä niin monta jyvää jemmoista kuin mahdollista. Jyviä sai kerätä omista mutta myös toisten jemmoista. Arvaatte varmaan mitä"hepulaatio" tässä vaiheessa iski. Minuutin kuluttua keräännyttiin taas piiriin. Jos oli saanut kerättyä 5 siementä pysyi hengissä jouluun ja 12 kevääseen asti. Tänä talvena saattaa selvitä 10:lläkin mutta kovin hoikkana lintuna.
Tiaisista todellisuudessa kuolee Suomessa noin puolet talven aikana joten oli hyvä muistuttaa oppilaille lintujen talviruokinnan tärkeydestä. Leikin lisävariaatoita on tälläisiä:
Talitiainen ei jemmaile jyviä, vaan seurailee muita lintuja ja napsii niiiden kätköistä ruokaa itselleen. Leikissä voi siis perusleikin jälkeen valita 1-2 talitiaista jotka piilotusvaiheessa vain tarkkailevat muita ja sitten keräysvaiheessa lähetevät ryöstömatkalle. Kolmannessa versiossa mukaan tulee myös varpushaukka joka saalistaa tiaisia. Luonnossa tiaiset menevät turvaan haukalta pensaan keskelle. Tässä leikissä turvassa on kun menee kyykkyyn. Jos haukka saa kiinni niin pitää laskea 20:een ja vasta sitten saa jatkaa jemmaamista ja keräilyä.
Jyväjemmarit-leikki ja kaikki muutkin ihanat vinkit saimme siis Maria Svensiltä Kvarken natuskolanin koulutuksesta. Kiitos!
Ette usko miten liukasta oli Edvinin polulla! Metsässä oli helpompi kulkea, mutta matka grillauspaikalle oli kyllä haastava. Yks jos toinenkin oppilas kupsahteli matkan varrella vaikka kuinka varovasti liikuttiin. Haavereilta kuitenkin vältyttiin. Eemeli sanoi niin osuvasti:
- Ope, tämähän on kuin Vino-show!
Jokaisella kunnon metsäretkellä on evästauko ja leikkiaikaa.
Grillauspaikka on Edvinin polulla nykyään Poropuiston vieressä. Saimme mukaamme tehokaksikon: kouluvaarin Antin ja Steinarin paapan Tapanin. He olivat viritelleet nuotion ritilöineen ja vielä muurikkapannunkin viereen niin noin vain oli 45 makkaraa grillattuna.
Lopuksi oli leikkiaikaa Poropuistossa. Kannustan opettajia metsäretkille myös talvella. Metsä ei nuku koskaan ja aina on jotain kivaa ja mielenkiintoista opittavaa kun vain lähtee luontoon!
Suuret kiitokset Aili ja Yrjö Rasin säätiölle. Ilman rahoitusta retkeä ei olisi voinut tehdä! Lisätietoja hankerahasta saa: sirpa.karkkainen(a)smy.fi #metsäopettaa
Lisäksi kiitokset Maria Svensille Kvarken naturskola ideoista ja vinkistä rahoituksen hakemiselle.
#kvarkensnaturskola #ulkoluokka #ulkoopet #naturskola
Sekä Antti-vaarille ja Tapani-paapalle. Ilman teitä olisi retki ollut hankala toteuttaa!
Ja Heidi-opelle joka on "heti messissä" vaikka jäisellä metsäretkellä!
Loppukevennyksenä vielä Jaskan kirjoitelma meidän retkestä...onneksi ei mennyt näin...
Länsimetsän koulun 3R-luokka oli lähdössä retkelle Edvinin polulle. Luokka oli nousemassa bussiin kun huomasivat että kuljettaja oli zombi! Kaikki alkoivat kirkumaan ja juoksivat takaisin luokkaan. Marita-opettaja sanoi:
- Me sitten kävelemme Edvinin polulle!
Luokka huusi:
Eiiiii! Sitten luokka kuitenkin lähti matkaan.
Luokka käveli luurankometsän läpi ja ojissa oli luurankoja ja puissa roikkui luurankoja. Sitten seuraava oli zombimetsä. Zombimetsässä pitää sulautua todella hyvin, koaka jos zombi huomaan ihmisen, siitä ei hyvää jälkeä tule. Vihdoin luokka oli päässyt perille. Väinö huomasi:
- Mikä tuolla metsässä liikkuu?
Se oli iso karvainen karhu. Osa alkoi kirkua ja osa itkeä. Oli jo pimeää kun vihdoin luokka löysi nuotiopaikan. Marita huusi:
- Nyt saatte syödä eväät.
Väinö huomasi taas:
- Tuolla on paljon ihmisiä!
Marita osoitti taskulampulla metsään päin ja sanoi kauhuissaan:
- Ne eivät ole ihmisiä vaan zombeja! Juoskaa niin kovaa kuin pääsette.
Mutta Väinö oli rohkea ja otti lasermiekan ja ryntäsi metsään.
Seuraavana päivänä luokka meni takaisin Edvinin polulle. Zombit makasivat maassa ja Väinö hymyili nuotien ääressä.
