Miniolympialaiset luokat 1-2

Tänään oli suurta urheilujuhlan tuntua sekä koulun ympäristössä että Palosaaren kentällä. Tässä kuvia ja tunnelmia 1-2lk. kisoista. Kuvissa on nyt vain 2R-luokan luvan saaneita oppilaita, koska vielä ei ole tiedossa luokkalistat kuvausluvista.

Päivä alkoi Kirsin vetämällä aamujumpalla. Sen jälkeen luokat kiersivät kuudessa toimintapisteessä.

Tervepataa ja peiliä

viestikisoja

turbokeihään heittoa

kansijuoksua

futapallon kuljetusta

ja pituushyppyä, josta näköjään unohtui ottaa kuva. 

Paljon on touhuttu päivän aikaan ja samalla opittu jonottamista, reilua kisailua ja tsemppaamista. 

2P- luokkalaisten koulupäivä miniolympialaisten merkeissä

Päivi- äidin minulle lähettämien valokuvien myötä pääsemme kurkkaamaan myös 1-2-luokkalaisten miniolympialaisiin ja kodin ja koulun päivään. Eikös näytä touhukkaalta ja urheilulliselta tuo 2P-luokkalaisten päivä? 

Kakkosluokkalaisen pikkuveljelle riitti hoitajia ja ihailijoita ihan ruuhkaksi asti. Mutta eipä ihme, niin suloinen veijari tuo pikkuveikka onkin. 

Pia-ope kertoi että vauva oli tosiaan osallistunut jopa ruokaloruun ja lisännyt omia teräviä kommentteja opettajan ohjeisiin ja sekos oli kaikkia naurattanu...

Onkohan tulevaisuudessa Länkkärin rehtori?

Näyttäisi siltä, että aamulla oli urakkana saada aikaiseksi olympiarenkaat. 

Tiedätkös että jokainen rengas väreineen edustaa yhtä maanosaa?

Miniolympialaisten aluksi on syytä verrytellä...

ja venytellä! 

Sitten itse kisalajien kimppuun. Luokat kiersivät rastilta toiselle. 

Tarkkana kuin porkkana! 

Tälläisiä tunnelmia siis saimme Päivin kuvien myötä pienten miniolympialaispäivästä. Kiva kun vanhempia oli paikalla paljon. Vanhemmat olivat huikanneet opettajille, että onpas vilinää, miten ihmeessä voit olla noin rauhallinen, täyttä työtä koko ajan... Osa vanhemmista varmaan sai käsityksen miten täyttä tohinaa pienten oppilaiden kanssa on, varsinkin kun kyseessä oli jännittäviä kisatilanteita. Mutta kuten yleensäkin koulun arjessa: isoja tunteita, iloa, tsemppiä, yhdessä tekemistä ja välillä myös harmia, pettymyksiä ja jonottamista... ennen kaikkea ihmisenä kasvamista pikkiriikkisen joka päivä. 

Melkein kuin Riossa!

Miniolympialaiset on kisaltu ja tunnelma oli melkein kuin Riossa. 1-2-luokkalaiset urheilivat koulun ympäristössä ja isommat Palosaaren urheilukentällä. Kuvamateriaalia tällä kertaa on aika vähän koska itse olin täystyöllistetty 60m lähtöpisteellä.

Lajeina Palosaarella olivat 60m, 600m, pituus, kuula ja korkeus. 60m. oli suosituin laji ja niissä pidettiin perinteisesti myös finaalit. Yllä oleva kuva on 4. luokkalaisten tyttöjen finaalista ja kiitos kuvasta kuuluu Ristolaisen perheen äidille. 

Tänä vuonna miniolympialaispäivä oli samalla myös koulun ja kodin päivä. Mukavasti äitejä ja isiä, mummoja ja vaareja löytyi kentän laidalta fanittamassa. Kuvassa poseeraavat Cecilian äiti Susanna sekä Oonan äiti Tuula, Heistä oli tosi kivaa kun pääsi seuraamaan kisoja. Äidit sekä tsemppasivat että lohduttivat tyttäriään. Pienten olympialaisissa oli kuulemma valtavasti huoltajia paikalla. 

Päivän päätteeksi kisattiin sisukkuudesta ja kestävyydestä 600m juoksussa. Tässä juoksevat 3-4 tytöt ja pojat ja vielä on yksi kierros jäljellä. Tämä laji on ollut vasta muutaman vuoden mukana ja onpa hieno huomata miten osallistujamäärä on lisääntynyt huimasti! Ei haittaa vaikka hengästyy ja joutuu pinnistelemään! Siinähän se kunto kasvaa. 

Nyt Olli-ope tutkii  tuloslistoja ja koulun kovin kärki saa sitten kutsun viestikarnevaaleihin ja yleisurheilukisoihin. 

ps. Jos jollain on valokuvia varsinkin pienten kisoista, niin otan ilolla vastaan ja lisään blogiin. Kuvat voi lähettää marita.reinikka[a)edu.vaasa.fi -sähköpostiin.