torstai 30. tammikuuta 2020

"Kaunokirjallisuuden lukeminen on mielestäni tärkeä avain empatian kehittämiseen”

Lukuintoa lisäämässä!

Tänään aamulla lehdessä oli hyvä artikkeli lukemisen tärkeydestä ja laitoinkin artikkelin blogikirjoituksen loppuun. Tänään vietitiin taas koulun lukuvälkkää ja ei meinanneet kirjaston tuolit riittää lukijoille. Lisäksi parissa luokkahuoneessa oli lukuporukoita. Kirjastossa näytti olevan osalla historian kirjat esiillä, tietokirjat ovat suosittuja koska niitä ei normaalisti voi viedä luokkaan mutta lukuvälkällä voi tutkia mm. Guinnesin ennätystenkirjoja. Perinteiset kaunokirjallisuuden teokset olivat myös monille kädessä. En raaskinut häiritä heidän lukemista mutta bongasin muutamia muita oppilaita iltapäivällä haastatteluun. 
Nämä nelosluokkalaiset pojat tykkäävät Neropatin päiväkirjoista ja Kapteeni Kalsareista. Kirjoissa on hyvä olla huumoria ja jännitystä. Lukuhetki pojilla on usein iltaisin. He tiesivät että kännykkää ei kannata käyttää ennen nukkumista vaan ottaa kivan kirjan käteen. Hyvä pojat! Pojat käyvät kirjastossa mutta myös kotoa löytyy paljon ostettuja kirjoja sekä isoäidin luona on Aku Ankka- maailma. 
Tämä tyttö lukee tällä hetkellä isoveljen kirjaa yökoulusta. Zombi-kirjat kiinnostavat myös. Kirjoja hän haali eniten kirjastobussista. Kivoin lukuhetki on kun tulee koulusta kotiin. Hänen mielestä on mahvataa kun koulussakin on lukuhetkiä ja -välkkiä. Vinkkasin myös että keväällä on tulossa kiva yhteistyöprojekti kaupunginkirjaston kanssa, mutta siitä tarkemmin tuonnenpana! 
¨
Nämä tytöt nappasivat kirjaston hyllystä lempikirjojaan. Banaanikirjat ja Klass 1b ovat suosikkeja. Kysyin molemmilta mikä on ollut ihan paras kirja. Sinttu ja Tatu ja Patu tulivat kuin apteekin hyllyltä. Onneksi näitä kirjoja on monta molemmissa sarjoissa. Hyvä kirja on tyttöjen mielestä jännittävä ja siinä on kivoja kuvia. Kotona on ihanaa kun luetaan illalla ääneen kirjaa. Aina ei ehdi jos on kiirettä tai treenejä mutta aina silloin tällöin. 
Ilkka-Pohjalaisessa (no nyt se on sitten kirjoitettu ensimmäistä kertaa) oli tänään mahtava juttu lukemisen tärkeydestä. Tässä kyseinen artikkeli
LÄHDE: Ilkka-Pohjalainen, 30.1.2020, s. 28”Kaunokirjallisuuden lukeminen on mielestäni tärkeä avain empatian kehittämiseen”, näkee yläkoululaisille äidinkieltä ja kirjallisuutta opettava Hanna Rahko
Viime jouluna julkaistun PISA-tutkimuksen perusteella yhä useampi suomalaisoppilas suhtautui kielteisesti lukemiseen. Verrattuna vuoteen 2009 lukemista mieliharrastuksenaan pitävien joukko on vähentynyt yhdeksän prosenttiyksikköä.
Jos peräti 63 prosenttia suomalaispojista antoi myöntävän vastauksen väittämään "Luen vain, jos on pakko", kehityssuuntaan on puututtava vakavasti.
Kolmeosaisessa juttusarjassamme kolme opettajaa pohtii lasten ja nuorten lukutaidon tilaa ja keinoja lukutaidon kehittämiseksi.
Tällä kertaa lukutaidon nykytilaa pohtii Seinäjoen lyseon äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja Hanna Rahko, jolla on meneillään 13. vuosi kyseisten aineiden opettajana.
Millaisia kielen taitajia yläluokille saapuu alakoulusta?
– Yläkouluun tulee hyvin monenlaisia kielen taitajia. Joukossa on käsittämättömän taitavia ja ilmaisullisesti rohkeita oppilaita, jotka ovat kiinnostuneita kielestä ja sen ilmiöistä.
– Toisaalta on oppilaita, joiden taidot ovat heikot varsinkin kirjoitetun kielen ymmärtämisessä tai tuottamisessa, ja usein he myös suhtautuvat äidinkieleen ja kirjallisuuteen oppiaineena nuivasti tai vastahakoisesti.
Mihin suuntaan nuorten lukutaito on liikkunut opettajanurasi aikana?
– Kokonaisuutena tässäkin ilmiössä näkyy ääripäistyminen. Vapaa-ajalla tai vapaaehtoisesti lukevien määrä on vähentynyt, mutta toisaalta käytännössä jokaisessa luokassa on myös muutama hyvin aktiivinen lukija, joilla lukutaitokin on harrastuksen myötä hyvä.
Ajan ilmiö on, että syventyvä lukeminen haastaa aiempaa useampia oppilaita. Määrällisesti saatetaan lukea lähes yhtä paljon kuin ennenkin, mutta tekstit ovat lyhyempiä ja lukeminen usein silmäilevää ja selaamiseen sävyttämää.
– Silloin kun pitää perehtyä johonkin tekstiin tarkasti ja varsinkin kun kyse on ymmärtämisestä tai tiedon suhteuttamisesta, ollaan vaikeuksissa.
Mekaanisen lukutaidon heikkouden lisäksi hankaluuksia aiheuttaa tuolloin myös keskittyminen.
– Pitkä tai pitkähkö teksti itsessään tuntuu vaikealta ottaa haltuun, kun vapaa-ajan lukeminen on vain viestejä, päivityksiä ja otsikoiden silmäilyä.
Millaisia kannustimia käytät lukemiseen?
– Tällä hetkellä meillä on meneillään 7.- ja 8.-luokkien kesken lukukilpailu, jossa kisataan niinkin tylyllä mittarilla kuin luettujen sivujen määrällä. Kilpailusuoritukseksi hyväksyttävien kokonaisteosten esittely luokassa on kuitenkin tuonut lukemista näkyviin ja osoittanut, miten monipuolisesti yläkoululainen lukee Michelle Obaman elämäkerrasta nuortenkirjoihin ja aikuisten dekkareihin asti, Rahko kertoo aiheiden kirjosta.

Oppilaat tekevät kirjatrailereita ja vlogeja

Ops-muutoksen myötä 8.-luokalle tullut neljäs äidinkielen ja kirjallisuuden tunti on Rahkon opetuksessa pyhitetty lukemiselle.
– Aloitin syksyn lukemalla kummallekin opetusryhmälleni romaanin ääneen. Sitten luimme vapaavalintaisia romaaneja, joista on nyt tehty kirjatrailereita ja vlogeja. Seuraavana harjoittelemme lukupiiriä. Toivon, että erilaisista tavoista jokainen löytäisi itselleen luontevan tavan kehittää lukemistaan ja niitä kirjoja, joiden ääressä viihtyä.
Hanna Rahko uskoo, että tärkeintä lukuinnon kasvattamisessa on tuoda lukeminen näkyviin.
– Tarinan lumo on aikamoinen, kun sen äärelle vain malttaa pysähtyä. Lukutunti on ollut yksi konkreettinen keino auttaa oppilaita pysähtymään lukemisen äärelle ja keskittymään tarinaan. Kokemukseni lukutunneista ovat olleet positiivisia, ja opettajana koen, että lukemiseen laitettu aika maksaa itsensä kaikilla äidinkielen osa-alueilla takaisin.

Lyseo lukee -viikolla jo perinteitä

Seinäjoen lyseossa on monenlaista lukemiseen liittyvää viritystä myös koulun tasolla.
– Olemme yhdessä kollegoiden kanssa järjestäneet useamman vuoden Lyseo lukee -viikon, jossa monialaisten oppimiskokonaisuuksien hengessä vietetään muun muassa lukusiestaa. Keskipäivän oppitunnin alusta varataan 15 minuuttia kaunokirjallisuuden lukemiseen.
Palaute viikosta on ollut hyvää sekä opettajien että oppilaiden osalta.
– Kaunokirjallisuuteen käytetyn vartin jälkeen ehtii kuulemma opettaa ja opiskella kemian oppitunnin asiatkin ihan hyvin, kun oppilaat ovat niin keskittyneitä.
Jos suomalaisten lukutaito edelleen heikkenee, kyseessä on melkoinen yhteiskunnallinen ongelma.
Millaisia keinoja ongelmien taltuttamiseksi on?
– Lukutaito on yksi tasa-arvon takeista. Siksi heikko ja heikkenevä lukutaito on todella myös yhteiskunnallinen ongelma.
– Erityisesti kiinnittäisin huomiota varhaislapsuuteen, niihin lukutaidon siemeniin, jotka istutetaan jo selvästi ennen kouluikää. Vanhempia tulisi kannustaa ja tukea lukemaan lapsilleen. Kirjoja tulisi olla helposti saatavilla ja lukemisesta tulisi puhua innostaen ja kannustaen.
Huolestunut puhe tehoaa vain harvoihin ja harvoin.
– Hyvät lukulähettiläät kuten maalivahti Kevin Lankinen auttavat tuomalla kirjojen merkityksen esille vielä äikän maikkoja uskottavammin. Uskon vakaasti, että jokaiselle löytyy lukemista, ja oikea teksti kannustaa uusien tekstien pariin.
– Lukemista oppii lukemalla, ja kaikki lukeminen on hyvästä. Ajattelen, että se on vähän samaan tapaan kuin nykyisessä liikuntasuosituksessa, että lukemisen voi kerätä pienistä paloista.
Mitkä ovat lukutaitoa rapauttavia tekijöitä?
– Lukeminen tuottaa mielihyvää hitaasti verrattuna moniin nykyajan viihtymisen muotoihin. On helpompaa katsoa video kuin keskittyä kirjaan.
Lukutaito suoraan sanoen rapautuu, jos ei lueta.
– Jos kirjat ovat vain välttämätön paha eikä painettuja tekstejä näe kuin puhelimesta tai tabletista, vieraantuu siitä, millaista se on. Ja kun kirjakielestä tulee vierasta, on monen tekstin lukeminen työlästä myös siksi, että se sisältää vieraita sanoja, mutkikkaita ilmaisuja ja monenlaisia viittaussuhteita.
Kysyimme jokaiselta juttusarjaan haastatellulta opettajalta, perustavaa laatua olevan kysymyksen.
Miksi lukutaito on niin tärkeää oppimiselle?

Hanna Rahko, äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja Seinäjoen lyseossa:

– Lukutaito on avain sekä ympäröivän maailman että itsensä ymmärtämiseen. Hyvä lukutaito mahdollistaa kaikenlaisen oppimisen. Se lisää sanavarastoa ja auttaa sanallistamaan ilmiöitä ja asioita ympärillämme.
Lukemisen on todettu lisäävän muun muassa keskittymiskykyä, vähentävän stressiä sekä lisäävän empatiakykyä. Toisin sanoen kykyä ymmärtää toista ihmistä.
Julkisuudessa on joskus keskusteltu suomalaisten empatiavajeesta. Myös vihapuhe ja maalittaminen ovat nousseet someajan ilmiöiksi.
– Varsinkin kaunokirjallisuuden lukeminen on mielestäni tärkeä avain empatian kehittämiseen. Siksi koulussakin on muiden tekstien rinnalla muistettava eläytyvä lukeminen. Se, että lukeminen itsessään on arvo ja elämys. Onneksi äidinkielessä ja kirjallisuudessa se on myös oppiaineen nimessä muistutuksena tästä.
– Olisi ensiarvoisen tärkeää, että meistä jokainen saisi sanat ilmaista omia ajatuksiaan ja tunteitaan ja ymmärtää siten myös muita. Lukemalla erilaisista ihmisistä, erilaisista elämistä, maailmoista ja todellisuuksista, opimme enemmän kuin arkisessa vuorovaikutuksessa toistemme kanssa.
– Lukija voi liikkua tarinassa myös taaksepäin ja luomalla oman tulkintansa syventää ymmärrystä erilaisuudesta ja toisaalta samankaltaisuudesta. Tätä pyrin nuorilleni opettamaan: innostamalla, kannustamalla ja olemalla myös itse aikuisen lukijan esimerkki.
Hanna Rahko valittiin 2017 vuoden äidinkielenopettajaksi. Äidinkielen opettajain liiton mukaan Rahko on työlleen omistautunut, innostava peruskoulun opettaja, opetuksen kehittäjä ja uudistaja. Rahko valittiin tuolloin myös uudeksi jäseneksi Äidinkielen opettajain liiton hallitukseen, jossa hän vaikuttaa edelleen.

Lukutaito 2/3

Seuraavassa ja viimeisessä juttusarjan osiossa haastattelussa on Alavuden yläkoulun ja lukion äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja Johanna Ranta-Knuuttila. Ensimmäisessä jutussa haastateltavana oli Seinäjoen Alakylän koulun 3.-luokan opettaja Heli Mäntynen.

tiistai 28. tammikuuta 2020

Vi ska gå till pulkkamäki Tandemissa!

"Strukturoidusta kielestä small talkkiin"

Olipahan kiva Tandem-kerta tänään. Alunperin olimme suunnitelleet että pidämme liikuntaleikkejä ja ohjelmointia, mutta vaihdoimme lennosta suunnitelmia ja suuntasimme kohti Rapiksen pulkkamäkeä. Voi ja wau, millaiset mäet sinne on fiksattu. Nyt kyllä kannattaa opettajien lähteä luokkien kanssa ja perheiden illalla nauttimaan niin kauan kun tätä talven ihanuutta sattuu olemaan. Porukassa oli muuten sellaisia Gerbyssä asuvia oppilaita jotka eivät olleet koskaan käyneet Rapiksella....

Tandemissahan on tarkoitus auttaa suomen kielisiä innostumaan ruotsin kielestä ja päin vastoin. Erilaisilla kanssakäymisillä ja oppilaita aktivoimalla saadaan aikaan luonnollisia kommikaatiotilanteita ja näin motivoitua kielen oppimiseen konkretian kautta. Tänään tämä tavoite kolahti oikein kunnolla. Ulkoretkillä lapset ovat yleensä aina ennakkoluulottomia, reippaita ja eivät edes huomaa puhuvansa toista kotimaista kieltä.
Meillä oli oppilaille mietittynä 4 haastetta. Jokaisesta haasteesta sai itselleen pisteen.

Haastelaput olivat tandem-opettajilla kaulassa ja sieltä oppilaat kävivät katsomassa mitä pitikään tehdä. 
Salakuuntelin oppilaiden välisiä keskusteluita ja esim. puhu suomea- haasteessa muutama kysyi: 
Onko kivaa? Kyllä on. 
Tule, mennään? Joo!
Ruotsin kielellä puhumisessa oli hauska tapahtuma, kun olimme opetelleet että Akta dig on varo! Pari tyttöä luokaltani meinasivat ajaa toisten päälle ja huusivat juuri Akta. Ja voi sitä ihmeen määrä, kun heti ymmärsivät ja loikkasivat turvaan. 
Yhdessä laskeminen oli niin kivan näköistä. Yksi sanoi että oli laskenut jo 6 kanssa. Osa teki myös isoja yhteisä lössejä sikin sokin tytöt, pojat, ruotsinkieliset ja suomenkieliset. 
Tervehtiminen oli kuulemma ihan iisiä! 



Tässä pari fiilistelykuvaa ja huomaatteko: naamojen kanssa. JEE JEE! Punaisia poskia vilisi mäissä. Kovaa kuntoilua tuli samalla ja toki välissä syötiin retkieväät. Turvallisuus oli taattua vaikka väkeä onkin paljon koska Gerby koululta tulee aina mahtava liuta aikuisia tandemiin mukaan :D 
Nyt siis kaikki kipin kapin koulusta ja vapaa-aikana nauttimaan Rapiksen mäistä! Ihan parhautta!

perjantai 24. tammikuuta 2020

Sata koulupäivää ekaluokkalaisena

Elokuussa, heti koulun alettua ryhtyivät uudet 1lk. keräämään kaloja akvaarioon. Syksyn mittaan kalat lisääntyivät ja tiistaina tuli täyteen 100 koulupäivää.

Tänään vietimme Satajuhlaa erilaisten ryhmätehtävien parissa.


Tässä piirretään jokaisen kädet paperille.




Sormien laskemisessa olikin hommaa, 100 niitä oli.




Satataulu-Bingoa. Jokainen nosti vuorollaan numeron, kaikki etsivät sen ruudukostaan ja värittivät.







Tässä oli tehtävänä rakentaa sadasta palasta jotain suurta ja tietysti yhteistyönä.





Sadan palan dominossa olikin sitten rakentamista. 






Kuinka monta kertaa ehtii tehdä temppuja/ kuljettaa hernepussia, jos aikaa on sata sekuntia?





maanantai 20. tammikuuta 2020

Kierrätysaskartelua: liukurihemmot ja miniraamatut

Miten antoisaa onkaan tehdä askarteluja roskista! 

Tänään saimme valmiiksi Rapiksen (=läheinen pulkkamäki) liukurihemmoineen. 
 Paperinukkehahmot puettiin jämähuopatilkuista ja liukuriksi Skyr-kannet. 
 Teimme lumisen mäen laittamalla valkoisen kankaan alle jätepaperia ja pakkausstyroksia.
Tällä viikolla kirjoitamme vielä läppäreillä tarinan mitä liukurimäessä oikein tapahtuukaan. Alkuosa tarinasta on kaikilla sama ja sitten oppilaat jatkavat omana juonena eteenpäin. 
Tämä toinen kierrätystyö on miniraamatut tulitikkuaskeista. Aski vuorattiin mustalla huovalla ja reunoille liimattiin lahjoituksena saatua kultatarraa ja samasta materiaalista tuli myös risti päälle. 
 Sitten jokainen oppilas sai valita itselleen mieluisimman kohdan Raamatusta. Se kirjoitettiin paperinkeräyksestä napatulle paperisuikalleelle. Paperin taittelimme haitariksi ja kun miniraamatun avaa, raamatunkohta tulee yllätyksenä sisältä esiin.

torstai 16. tammikuuta 2020

Liikkahaasteet haali oppilaita liikkumaan!

Meillä on joka päivä käytössä pitkä välkkä klo 9:30-10. Näiden aikana on mahdollisuus antaa erilaisia virikkeitä lapsille. Maanantaisin ja perjantaisin on metsävälkät eli välkän aikana oppilaat saavat leikkiä ja touhuta lähimetsässä. Suosituimpia leikkejä ovat erilaiset majaleikit, hipat, heppaleikit ja puron vierustan puuhat. Torstaisin on tarjolla lukuvälkkä. Kirjastoon tai omaan luokkan saa jäädä lukemaan välitunnin ajaksi. Tämä tapa aloitettiin lukukuukauden aikana mutta se saa jatkoa koko kevään. Mahtava juttu!
Tammi- helmikuun ajan keskiviikkoisin ovat alkaneet uutuutena liikkahaastevälkät. Tavoitteena on valita joka viikolle liikunnallisen haasteen. Oppilaat tulevat saliin ja ottavat sukat pois. Jokainen saa liikuntapassin ja jos saa suoritettua viikon haasteen, passiin saa merkinnän. Monilla viikoilla on myös superhaaste joka on astetta vaativampi. Tässä tiimissä ovat liikkuva koulu- vastaava Kitty, Marita ja Yrjö- kouluvaari. Tähän mennessä liikkahaasteita on ollut kahdella viikolla ja arvaatte varmaan.... suosio on ollut hurja: Koulun 380:sta oppilaasta n. 200 on salissa tuolla välkällä.
Ensimmäisellä viikolla haasteen sai suoritettua kun hyppi 50 kertaa hyppynarulla ja kiipesi 50 kertaa puolapuut ylös ja alas. Toisella viikolla heitettiin tennispalloa 50 kertaa seinään ja otettiin kiinni. Superhaasteessa tuli heittää salin seinällä olevaan neliöön pallo ja saada lennosta kiinni. Näitä tarvitsi kerätä 10 kpl. Superhaaste oli haastava, mutta yllättävän moni sai tekniikan kuntoon ja koppeja riittävästi. Ari-ope oli kerännyt tennispalloja säkillisen lahjoituksena ja jokainen haasteen suorittaja sai itselleen tennispallon. Onkin ollu ihana nähdä kun palloleikit ovat olleet normaaleilla välitunneilla tosi suosittuja. Pienestä kannustuksesta tai ideasta saadaan oppilalta liikkeelle!
Kiitos Onkkarin liikkuva koulu-opettajille ja netille vinkeistä. Haasteita piisaa koko sovituksi ajaksi ja ideoita jää jemmaankin. Haastevälkkää voisi jatkaa kyllä jatkossakin jos vaikka saisi samalla välkkänakit suoritettua :D

Tässä pari hassua kuvaa tennispallovälkältä. Kuvat on koivista kuvauslupatietojen puutteen takia.