Vanhainkodilla olemme vierailleet jo kolmen vuoden ajan ja aina käynnit ovat niin ihania; sekä meille että vanhuksille ja vanhainkodin henkilökunnalle. Tällä kertaa teemana oli ystävyys.
Lakkasimme kynsiä. Tytti kertoi kuinka rouvat olivat onnessaan kauneudenhoidosta. Yksi mummo kertoi hänelle; Kerro esimiehellesi, että sinun palkkaa pitää nostaa. Tuli niin hienot kynnet.
Hieronta oli suosittua. Valtteri ja Basse saivat erityistä kiitosta rouvilta. Oli kuulemma niin taitavia hierojia.
Itse opettajana seurailin oppilaiden touhuja ja yksi vanhus taputti vatsaani ja ajattelin että olenko hänen edessä. Kysyin että menenkö sivuun. Hän vastasi. Ei tarvitse. Taputin vain vatsaasi kun se on niin hellunen..... Mitäpä tuohon sanoisi :D
Palloleikit olivat vauhdikkaita. Vieritimme palloa pöytää pitkin ja vanhus pukkasi sen takaisin. Oppilaat ottivat vanhukset niin hienosti huomioon. Eräs herra välillä unohti palauttaa mutta kun siitä muistitti, niin johan ajatus tuli kasaan ja pallo palautui. Vilin pallokaveria kiinnosti välillä mainoslehtisen nahkalompakko enemmän joten piti pitää vähän taukoa. Niko ja Miska vuorottelivat virkeän rouvan kanssa. Ensin Miska ja hän sinkautteli palloa ja sitten tuli Nikon vuoro. Rouva oli niin tyytyväinen Nikoon ja jutteluun ja pallotteluun hänen kanssaan. Loppuun rouva kuiskasi opelle; niin komea tuo Niko.
Taukojumppa oli myös ohjelmassa. Tytöt näyttivät liikeet ja vanhukset tekivät kiltisti perässä. Yksi kyllä sanoi että minä katson, tehkää te.
Kiia, Ada, Heidi ja Siiri saivat vastuulleen ravintolan tarjoilutyöt. Vanhainkodissa on yksi huone johon oli katettu hienot astiat, kynttilät ja kaikki kauniit asiat. Osastoilta pääsee tähän huoneeseen syömään 6 henkeä kerrallaan. Tytöt toimivat tarjoilijoina ja keskustelivat asioista maan ja taivaan väliltä. Välillä kysymys ja vastaus eivät liittyneet kovinkaan samaan asiaan: Otatteko maitoa? Niin kyllä on aika huono sää. Sujuvasti asioista kuitenkin selvitiin.
Saimme oppilaille mehut ja keksit "palkaksi". Suurin palkka tuli kyllä ihanista kohtaamisista. Yksi oppilaista sanoi, että tätä koulupäivää en kyllä unohda koskaan! Kuulimme että Mauri oli kuollut ja sitä vähän murehdimme mutta vanhainkodin johtaja sanoi että oli menehtynyt vanhuuteen ja elänyt täysillä loppuun asti.
Vanhainkodin jälkeen siirryimme läheiseen Variskarin -saareen ja pelasimme niin suosittua Stratego- liveroolipeliä. Saaren lumipeite täyttyi oppilaiden jalanjäljistä ja kiljahduksista. Kaksi joukkuetta otti mittaa toisistaan ja molemmat voittivat yhden erän. Evästauko oli pikainen koska oli kiire jatkaa roolipeliä.
Yksi rikkinäinen polkupyörä ja kaksi kaatunutta mehukannua on pikkujuttuja verrattuna siihen tunteeseen minkä oppilaat saivat ensin vanhusten ilostuttamisesta ja sitten roolipelistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti