Päivä vain ..... ja hetki kerrallansa...

Vuodesta 1993 olen toiminut luokanopettajana ja monta iki-ihanaa hetkeä on vuosien varrella kokenut oppilaiden kanssa mutta tänään tapahtui jotain niin koskettavaa että sydän vieläkin aivan hyrisee....

Kun olimme syksyn alussa pyöräilemässä Palosaaren kentälle urheilukisoihin, jouduimme pysähtymään pyöräongelmien takia Villa Isolahti-nimisen vanhainkodin kohdalle. Siinä odotellessa pyöräletkan loppupäätä, mietin ääneen, että tuollahan voisimme käydä vierailulla. 

Koulupäivän päätyttyä pari oppilasta kysyi, että koska me menemme sinne vanhusten luokse. Ei siinä auttanut muuta kuin selvitää asiaa. 

Vanhainkodin johtaja oli heti innoissaan kun ehdotin että tulisimme musisoimaan heidän luokse. Aloitimme koulussa harjoittelemaan sopivaa ohjelmistoa; Karjalan kunnailla, Vanhoja poikia viiksekkäitä ym. ym. kaikui komeasti ja mukaan heitettiin vielä pari uudempaakin oppilaiden suosikkia. 

Tänään sitten pyöräilimme paikan päälle ja asettauduimme esiintymispaikalle. Mummoja ja pappoja siirrettiin saliin aikamoiset määrät ja osa oli virkeän näköisiä, osa torkkuvaisia ja kaikkea siltä väliltä. Kun aloitimme laulamisen, vanhukset selvästi virkistyivät, hymyilivät, taputtivat rytmiä, hakivat sanoja ja elivät mukana. Yksi mummu kyllä sanoi ettei enää jaksa kuunnella; emme kyllä silloin vielä olleet aloittaneet ja ehkäpä odottelu tuntui liian tylsältä. Laulut kyllä kiinnostivat. 

Oppilaat juonsivat tilaisuuden itse ja Siiri sanoi, että seuraavaksi lauletaan virsi Päivä vain... samassa kuului paapan suusta "ja hetki kerrallansa". Näinhän se elämässä menee. Tilaisuuden päätteeksi lauloimme Maamme -laulun oppilaiden toiveesta. Ensimmäisen säkeistön aikana Mauri-niminen paappa alkoi itkeä ja oppilaat ja minäkin huomasimme sen, mutta jatkoimme laulua. Hoitajat riensivät tukemaan ja lohduttamaan Mauria. Toisessa säkeistössä Mauri kohotti katseensa ja yhtyi täysin rinnoin lauluun. Kuulimme jälkeen päin että Mauri on sotaveteraani. Oppilaat olivat todella liikuttuneita, mutta niin oli taatusti koko yleisökin.

Laulujen jälkeen kävimme silittelemässä ja kättelemässä vanhuksia ja he kiittelivät kovasti ja olivat tyytyväisen näköisiä paitsi yksi mummo, joka kuuli että lapsille oli mehu ja keksitarjoilu. Hän ponkasi rollattorilla pystyyn ja oli tulossa myös herkuttelemaan. Mummo joutui kuitenkin odottelemaan salissa päiväruokaa ja oli kyllä selvästi käärmeissään :D 

Keksit ja mehut maistuivat ja se tunnelma ja palaute mikä lapsista tuli oli jotain niin ihastuttavaa. Luokan matemaatikkokin kysyi; Tullaanhan me tänne uudestaankin? Vaikka laulamaan joululauluja. 

t. 5R ja Marita-ope