Turvallista matkaa 6O- ja 6J- luokkien nuorukaiset!

Taas on kouluvuosi vierähtänyt ja on kevätjuhlan aika. Se on tärkeä päivä koko Länkkärin väelle mutta erityisesti tietysti lähteville kuudennen luokan oppilaille. Toivotan teille kaikkea hyvää Nalle Puhin viisaiden sanojen myötä: 

"Lupaa minulle, että muistat, olet paljon
urhoollisempi kuin uskot, paljon vahvempi
kuin uskot ja paljon viisaampi kuin uskot."
A.A. Milne - Nalle Puh

Tänään vietimme ihanaa kevätjuhlaa. Pääroolissa olivat tietysti 6lk. oppilaat. Ohjelmassa oli perinteiseen tapaan yhteislauluja, kakkosten jäähyväislaulut, kuudensien luokkien mahtava lauluesitys, rehtorin puhe, stipendit ja hymypatsaat. Jäähyväis-laulun myötä kuudennen luokan oppilaat poistuivat juhlasalista. 

Helmi ja Fanny pitivät juhlassa puheen ja voi palata sen tunnelmiin nyt:

Helmi muistelee: 

Muistan vieläkin sen päivän , kun kävimme tutustumassa Länkkäriin. Kyllähän se jännitti, mutta kun kaikki ottivat meidät hyvin vastaan, aloimme jo odottaa koulun alkua. Maailman paras hetki oli, kun menimme äidin kanssa ostamaan uutta koulureppua. Ykkösluokka oli vielä täynnä intoa matikkaan ja äidinkieleen, mutta jos tiputit lautasen ruokalassa päivä muuttui painajaiseksi... (Hei ei se oikeesti nii noloo oo! : )) Joka tapauksessa Länkkäri oli turvallinen paikka uusille pikku opiskelijoille ja nyt kuulette ajatuksiamme siitä. 

Fanny jatkaa: 

Luokkani ensimmäinen opettaja oli Nina Niemelä. Nina oli hyvä pienten kanssa ja hänen kanssaan oli turvallista opetella koulun tavat 1-2 luokilla. Apuopettajamme oli Eila Kiviniemi. Opiskelu oli hauskaa ja jännittävää, ja saimme joskus jopa palkintoja.  

 Kolmosluokalla saimme opettajaksemme Olli Kärjen. Ajattelin aluksi, että Olli on tiukka ja hiukan pelottava, mutta pian huomasin että Olli on mukava ja hauska opettaja. Kolmosella aloimme ensimmäistä kertaa puhumaan Piispala-matkasta, ja se alkoi kiinnostamaan joka päivä enemmän ja enemmän. Kolmosella kävimme Sommarössä yhdessä Jarin luokan kanssa.  

 Nelosluokalla aloimme puhumaan rahankeräämisestä Piispalaan. Päätimme kerätä rahaa myymällä Kakkutukkutuotteita. Ensimmäiset tilaukset taisimme saada jo nelosluokalla, ja myin niitä innoissani sukulaisille ja naapureille. Piispalan matka alkoi olemaan kokoajan lähempänä, mutta muutakin mukavaa nelosluokalla oli, sillä menimme lukukauden lopussa Powerparkkiin! Olimme Powerparkissa melkein koko päivän ja pidimme hauskaa. Se oli mukava irroitus arjen koulupuuhista.  

 Vitosella jatkoimme rahankeruuta Piispalaan. Aikaisemmin olimme musiikintunneilla soittaneet pelkästään nokkahuiluja, mutta nyt aloitimme ukulelensoiton. Pidin siitä kovasti ja se oli kiinnostavaa opeteltavaa.  

 Nyt tulee haikein kohta puheestani: kutosluokka. Tuntuu surulliselta muistella näitä hetkiä, kun kaikki on mennyt niin nopeasti ohi ja täytyy lähteä. Toisaalta saamme olla iloisia, että hetkemme täällä ovat olleet niin ihania, ettemme halua päästää niistä irti. Kutosluokka on ollut muistorikasta aikaa. Ensimmäinen ja lempimuistoni kutoselta on Piispala. Piispalassa sain viettää hauskoja hetkiä tärkeiden ihmisten kanssa, oman luokkani. Silloin oli yksi niistä hetkistä, jolloin olimme yksi luokka, eikä ketään jätetä pois. Luokallamme on aina ollut hyvä luokkahenki. Kutosella olemme myös käyneet Dallas Pizzerialla syömässä, ja pitäneet hauskaa luokan jokavuotisissa pikkujouluissa. Joka vuodesta tulee aina mieleen luokkaretket ja erityiset tapahtumat, mutta arvostan myös jokaita hauskaa häröilyhetkeä joka luokallamme on ollut aina kun open silmä välttää. En haluaisi että luokkamme menee rikki, sillä olemme kestäneet yhdessä jopa seitsemän vuotta eskari mukaan lukien. Olemme aina tukeneet toisiamme. Olemme aina pitäneet yhtä. Mutta elämä jatkuu, ja muistot säilyvät sydämissämme. Tulen aina olemaan iloinen siitä, että pääsin näiden ihmisten kanssa Länsimetsän kouluun. Olli- opelle myös kiitos, hän on kestänyt meitä jo neljä vuotta. Nyt Helmi kertoo hänen muistoistaan Länkkärillä.   

Helmi:  

Tuntuu mahdottomalta kuvitella, että aika on mennyt niin nopeasti, että nyt on jo aika lähteä. Kuusi vuotta täällä koulussa on ollut ikimuistoista ja tapahtumarikasta. Ollaan saatu kokea yhdessä paljon, ja haluamme kiittää kaikkia jotka ovat olleet kanssamme matkan aikana. Kiitos Nina Niemelä, Eila Kiviniemi, Tuula Lauren, Jukka Ylitupa, Mirva Viitala, Anne Vierikko, Marita Reinikka, Kirsi Autio, Annika Korte, Pia Kallio-Kujala, Jaana Paakkunainen-Paalanen, Ari Pesonen, Maria Tuoreslampi, Nina Peltomäki, sijaiset vuosien varrelta, siistijät Mia Vuorinen, Päivi Pitkäkangas, Arja Virtanen, Matti- rehtori, keittäjät, muu henkilökunta ja tietysti Olli Kärki ja Jari Lummukka! Haluamme vielä kiittää näistä vuosista jotka olemme täällä viettäneet. Kiitos Länkkäri! 

 Fanny: 

1-2 luokilla opettajamme oli Tuula Lauren. Tuula oli pirteä ja auttavainen opettaja, jonka kanssa oli hyvä aloittaa opiskelu. Apuopettajanamme oli Leena. Leena oli tiukka mutta ystävällinen ja kertoi hyviä tarinoita. Leena kuitenkin siirtyi  myöhemmin päiväkodin puolelle, mutta moikkasi aina kun näki meidät. Kolmosella opettajaksemme vaihtui Jari Lummukka. Jari opetti meille melkeinpä kaikkia aineita. Me kaikki voimme vain kuvitella Jarin avomerellä kalastamassa  pidellen onkea varpaillaan, soittamassa ukulelea, piirtämässä harvinaisia lintu- ja kalalajeja sekä hyppimässä yhdellä jalalla. Jari opettikin meille ensimmäistä kertaa  esim. nokkahuilun soittoa. Myöhemmin opettelimme soittamaan ukuleleja. Luokkaretkilläkin käytiin monia kertoja ja parhaiten niistä mieleen muistui tietenkin Piispala. Piispalaan oltiin kerätty rahaa jo todella kauan, ja sitä kyllä odotettiinkin kuusi pitkää vuotta. Piispala olikin koko ala-asteen kohokohta. Olemme käyneet myös kaksi kertaa Powerparkissa sekä erilaisilla luontoretkillä. Kuudes vuosi on ollut todella tapahtumarikas vuosi täällä ihanassa koulussa. Täällä on kertynyt paljon hyviä muistoja joita tulemme muistelemaan vielä kauan. Ja varoituksen sana Jarin seuraavalle luokalle!: kannattaa lukea läksyt erityisen hyvin, koska Jari on innokas pitämään pommareita! :)