Opiskelen Turun yliopistossa Rauman yksikössä luokanopettajaksi ja näin neljäntenä vuonna opintoihin kuuluu suorittaa syventävä kokonaisharjoittelu, jossa harjoittelupaikan opiskelija saa valita itse. Länkkäri tuntui luonnolliselta valinnalta, sillä olin siellä itsekin oppilaana vuosina 1999–2005. Myös yhdeksännen luokan TET-harjoitteluni suoritin Länkkärissä, sekä tein siellä sijaisuuksia satunnaisesti lukion jälkeen vuosina 2011–2013. Jokin koulussa selvästi vetää minua puoleensa!
Koska koulu oli tuttu ja minuakin aikoinaan opettaneet opettajat (mm. Sirpa, Kirsi ja Olli) kuuluvat vielä henkilökuntaan, minua jännitti todella paljon. Harjoittelun alussa oli tunne, että on näytettävä minua opettaneille (ja kasvattaneille) aikuisille, että tuli minustakin ihan hyvä, kelpo aikuinen! Onneksi jännitys katosi heti ensimmäisenä päivänä ja olo oli jollain tapaa kotoinen. Muistot omista länkkäriajoista tuli väkisinkin mieleen kulkiessani koulun käytäviä. Jos vielä 15 vuotta sitten kinastelin luokkakavereiden kanssa siitä, ketä joutuu koputtamaan pelottavan opettajahuoneen oveen toivoen, että oma opettaja tulee avaamaan, niin nyt istuin siellä kahvikuppi kädessä huvittuneena siitä, että pieni jännitys huonetta kohtaan on vielä tallella.
Harjoittelun suoritin suurimmaksi osin 5K-luokassa ja Kirsi-ope toimi ohjaavana opettajana koko harjoittelun ajan. Joulukuun aikana seurasin opetusta sivusta kahden viikon verran ja toimin oppitunneilla apuopettajan roolissa. Näin pääsin tutustumaan luokkaan ja sen oppilaisiin ennen omien tuntien pitämistä. Sain myös seurata, miten koko koulu valmistui yhteiseen joulujuhlaan ja nähdä opiskelijan näkökulmasta, miten uusi opetussuunnitelma on ns. kentällä otettu käyttöön. Yllätyin positiivisesti etenkin siitä, miten käsityön opetus mahdollisista haasteista huolimatta on onnistuttu toteuttamaan Länkkärissä.
Tammikuussa oli sitten aika astua opettajan rooliin ja yhteensä pidin 18 tuntia opetusta; 9h yhteiskuntaoppia, 5h matematiikkaa, 2h kuvista ja 2h liikuntaa. Tunnit jakautuivat kahdelle viikolle. Yhteiskuntaopissa käsittelimme oppilaiden kanssa teemaa Opi vaikuttajaksi. Teema käsitteli tärkeitä aiheita kuten sananvapautta, mielipidekirjoitusta sekä jokaista oppilasta koskevaa oppilaskuntaa. Teema integroitiin äidinkieleen, jossa jokaisen oppilaan kirjoittama mielipidekirjoitus lähetettiin Pohjalaiseen. Näin oppilaat pääsivät itse vaikuttamaan heille tärkeään aiheeseen.
Yhdellä oppitunnilla oppilaat keksivät pareittain omat yhdistykset ja yhdistyksiä syntyi mm. uhanalaisten eläinten ja sotien keskellä asuvien lasten pelastamiseksi. Oli mielenkiintoista opettaa oppilaille yhteiskuntaopista kokonaisuus, laatia siitä koe ja vieläpä arvostella kokeet. Huomasin miten haastavaa kokeiden korjaaminen ja arvosanojen antaminen voi olla, etenkin kun lopputuloksen on oltava tasapuolinen. Matematiikassa aiheena oli murto- ja desimaaliluvut ja liikuntatunnilla pääsimme luistelemaan kauniissa talvisäässä. Kuviksen tunneilla aiheena olivat revontulet ja oppilaiden pölypastellitöistä tuli kerrassaan upeita!
5K-luokan revontulimaisemat
Kahden oppilaan palaute opetuksestani
Opetusharjoittelu toimi myös piristysruiskeena omia opintojani kohtaan. Motivaatio valmistua yliopistosta ajoissa kasvoi huimasti ja vaikka opiskelijaelämästä suurimmaksi osin nautinkin, en malta odottaa, että valmistun opettajaksi. Harjoittelu antoi minulle hyvät eväät tulevaa varten ja vaikka opittavaa edelleen riittää, 5K-luokassa opettaminen opetti minulle enemmän kuin osasin odottaa. Voin tuntea vain kiitollisuutta saadessani opettaa niin mahtavaa luokkaa! Kiitos Matti-rehtorille, kun sain tilaisuuden tulla harjoittelemaan Länkkäriin sekä kiitos Kirsille, kun otit minut luokkaasi ja jaksoit tukea ja kannustaa koko harjoittelun ajan. Iso kiitos myös 5K-luokan oppilaille, jotka antoivat juuri sopivasti haastetta ja tekivät harjoittelustani ikimuistoisen! Hyvää kevättä koko Länsimetsän poppoolle!
Paula Pitkänen Ex-oppilas Länkkäristä, nykyinen opettajaopiskelija Turun yliopistossa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti