Hieman syvällisempää tällä kertaa, olkaapa hyvät

Olen innolla työstänyt tätä blogia ja lukijat ovat päässeet kurkkaamaan koulumme arkeen ja juhlaan, niin kuin bloginimessäkin luvataan. Monet oppilaat ovat myös löytäneet tiensä tänne ja sehän on varsin mukavaa. Tällä kertaa päätin, että kirjoitan hieman pohdiskelevamman tekstin ja ehkä sitä vähän "diipimpää" arkea ja asioita mitkä pyörivät omassa mielessäni tällä hetkellä...

ps. Jos haluat vinkin sähköpostiin tämän blogin uusista viesteistä, niin voit tilata tälläisen palvelun blogin oikeasta laidasta.

OPS

Kolmen kirjaimen yhdistelmä tarkoittaa opetussuunnitelmaa, eli sitä selkärankaa johon pohjaamme koko opetuksen ja kasvatuksen. Aika-ajoin on tarvetta päivittää OPS:ia ja tällä hetkellä olemme opettajakunnan kanssa täydessä työssä ja touhussa. Opetussuunnitelmatyö on vielä siis vaiheessa, joten lopullista tekstiä ette tästä bloggauksesta löydä mutta suuntaviivoja kylläkin.

Arvoperusta:

• Oppilaalla on oikeus saada opetussuunnitelman mukaista opetusta, oppilaan ohjausta sekä riittävää oppimisen ja koulunkäynnin tukea heti tarpeen ilmetessä.
• Opetusryhmät muodostetaan siten, että opetuksessa voidaan saavuttaa opetussuunnitelmassa asetetut tavoitteet.
• Oppilaalla on oikeus hyvään opetukseen siten, että häntä kannustetaan ja hän saa yksilöllistä tukea. Lisäksi oppilas saa kokemusta siitä, että kouluyhteisössä häntä arvostetaan ja hyvinvoinnista välitetään, huomioiden kestävä elämäntapa ja Länsimetsän koulun yhteinen arvoperusta.
• Oppimiskäsityksen mukaan oppilas on aktiivinen osallistuja ja oppiminen tapahtuu vuorovaikutuksessa. Se on sekä yksin että yhdessä tekemistä.

Mitä ajatuksia tämä herättää sinussa? Minussa herättää yleviä ja hienoja päämääriä. Jokaisen allekirjoitan ilolla mutta samassa takaraivossa kutkuttaa ajatukset resursseista, ryhmäkoon suurentamisessa ja suureneva oppilashuollon tarve. Kristallisoitunut kohta on miestäni se, että oppilasta arvostetaan ja hänen hyvinvoinnista välitetään!

Länsimetsän koulun tehtävä:

• Perusopetus on koulutusjärjestelmän kivijalka. Länsimetsän koulussa tavoitteena on monipuolisten tietojen ja taitojen hankkiminen eri opetusmenetelmin.
• Jokainen oppilas on vastuussa omasta työskentelystään ja työilmapiiristä sekä omassa luokassa että koko Länsimetsän koulussa.
• Länsimetsän koulussa pyritään tukemaan oppilaan sosiaalisten taitojen kehitystä, kannustetaan vuorovaikutukseen ja aktiivisuuteen
• Länsimetsän koulussa oppilaita pyritään kannustamaan huolehtimaan itsestä ja toisista sekä harjoittelemaan oman elämän ja arjen kannalta tärkeitä taitoja.
• Länsimetsän koulussa tuetaan oman ja muiden työn sekä työskentely-ympäristön arvostamista.

Miltä näyttävät koulumme tehtävät? Paljon keskustelua on opettajakunnassa herättänyt balanssi opettamisen ja kasvattamisen välillä. Välillä tuntuu että painotus on selkeästi kasvattamisessa ja väline kasvattamiseen on oppisisällöt. En itse ole vielä eläkeiän kynnyksellä mutta jo omien työvuosien aikana tilanne on muuttunut paljon. Vastuunotto, empatia ja arjen taidot ovat aivan liian monelta kateissa. Peräänkuuluttaisinkin suuresti oppimisen iloa, yhdessä tekemistä ja tekemisen meininkiä. Niillä pärjää pitkälle elämässä!

Länsimetsän koulun toimintakulttuuri

• Länsimetsän koulussa arvostetaan työhön syventymistä, oppimisessa tarvittavaa ponnistelua ja työn loppuunsaattamista sekä kiireettömyyttä.
• Oppisisältöjen luonteva eheyttäminen ja sitominen oppilaan kokemusmaailmaan luo mielekkyyttä oppimiseen.
• Erilaiset oppimisympäristöt ja oppimismenetelmät kuuluvat Länsimetsän toimintakulttuuriin.
• Länsimetsän  koulu on huolehtiva yhteisö, joka ohja jäseniään yhteiseen vastuunkantoon.

Olen aidosti ylpeä meidän koulusta ja Länkkärin toimintakulttuurista. Ylläolevat asiat ovat tiedostettu ja niitä kehitetään eteenpäin. Itse opetuksessa korostan eheyttämistä ja erilaisia oppimisympäristöjä. Kiireettömyys on haaste johon tulee pyrkiä entistä enemmän.

Nettikäyttäytyminen

Joka sukupolvessa on omat haasteensa koulun näkökulmassa. Tällä hetkellä suuren haasteen kasvattajille kotona ja koulussa antaa netti ja sen tuomat peikot. Niin paljon kuin Internet on tuonut hyvää, niin se ei kuitenkaan ole maailma jossa kaikki on hienoa ja jokainen osaa surffata niin ettei lainelauta hörppää liian isoja aaltoja.
Alakoululaiset ovat osa kovasti koulussa WhatsUp-ryhmiin ja Instagramiin. Tuo maailma on kiehtova mutta aika raadollinen. Samat lapset jotka toimivat kauniisti ja ajattelevasti toisia kohtaan koulussa, ikäänkuin hyppäävät toiseen maailmaan kun koulupäivän jälkeen sukelletaan some-maailmaan, Mutta jälleen kerran, paljon hyvää löytyy tästäkin. Ujommat oppilaat saattavat rohkaistua kommunikoimaan tätä kautta, yhteisöllisyys kasvaa ja itsetunto tykkäämisien ja kommenttien myötä. Varjopuoli on se, että somemaailmassa kärkkäät kommentit ja piikittely ryöstäytyy hetkessä käsistä. Whatsup-ryhmissä tuntuu kuohahtavat hetkessä ja kunnolla. Osa lapsista on kovin heikoilla eväillä ja yhteentörmäyksiä syntyy. Onko mitään tehtävissä? Äitinä ja isinä ensiarvoisen tärkeää on olla läsnä ja lähellä näissä asioissa. Missään nimessä ei kannata ajatella, että se on nuorten maailma ja enhän minä edes tajua tuosta mitään. Silloin peli on menetetty. Toisaalta onko huoltajilla oikeus puuttua some-ryhmien viestittelyyn? Entä sananvapaus, oikeus mielipiteeseen? Vastaus on aika simppeli; netissä tulee olla yhtä fiksusti kuin kasvotusten. Huoltajan vastuu ja velvollisuus on olla aktiivisesti kuulolla näissä asioissa ja tuntosarvet pystyssä. Aikuisella on ensisijainen vastuu ja velvollisuus lapsensa hyvinvoinnista ja turvallisuudesta.
Itse haluan nostaa myös yhden näkökannan esiin. Minua ahdistaa lehtien uutisointi nettikiusaamisesta, rankoista kohtaloista, maailman julmuudesta. Toki näilläkin uutisilla on paikkansa ja ne herättelevät meitä aikusia. Mutta toivoisin kuitenkin välillä myös niitä ihania uutisia joita onneksi on myös olemassa. Miten ihanalta kuulosti, kun viime viikolla vanhempainvartissa kuulin että eräs oppilas oli haukkunut maahanmuuttajalasta, mutta heti samana iltana lähettänyt juurikin Whatsupissa kauniin anteeksipyynnön ajattelemattomuuttaan. Tätä viestiä kuulemma säilytetään aarteena kännykässä. Näitä onneksi on myös paljon näitä ihania hetkiä, jopa somessa.

Opettajuuden ja vanhemman rooli pienen ihmistaimen kasvussa

Alkuportaat-tutkimuksesta lyhyt  lainaus tunnetuesta:
Tunnetuki rakentuu luokan ilmapiirin myönteisyydelle ja opettajan herkkyydelle. Oppilaiden arvostava suhtautuminen toisiin kertoo myönteisestä ilmapiiristä. Opettajan antama laadukas tunnetuki parantaa oppilaiden oppimista, motivaatiota, osallisuutta ja vähentää toverisyrjintää. Opettajan olisi hyvä olla tietoinen itseensä liittyvistä tekijöistä, jotka vaikuttavat tunnetuen laatuun. Opettajan turhautuneisuus, stressi ja avuttomuuden tunteet heikentävät laatua. 

Tämä on herättänyt minussa paljon ajatuksia ja tuumailuja. Tunnetuki sanana tuntuu tärkeältä ja freesiltä. Allekirjoitan kyllä ylläolevat ajatukset. Nyt tänä syksynä olen taas pitänyt paljon kolmikantakeskusteluita omien oppilaiden ja heidän huoltajien kanssa. Ne hetket kun pysähdytään yhden lapsen äärelle äitinä, isänä ja opettajana on se kuuluista tuhannen taalan paikka. Miten osata löytää oikeat asiat ja sanat millä tukisi juuri tätä lasta kasvussa ja oppimaan oppimisessa? On ihana aistia tiimihenki noissa keskusteluissa kun puhallamme yhteen hiileen. Se voimavara minkä saa kodin ja koulun yhteistyöstä on kyllä todella merkityksellinen.

Jos olet jaksanut näin pitkälle jorinoitani lukea....

Näköjään kun pääsen pohdinnan alkuun, siitä ei millään meinaa tulla loppua :D Tekstin hännäksi heitän kuitenkin muutaman toivottavasti ajatuksia herättävän väitteen...

• Onko koulun päätehtävä opettaa vai kasvattaa? Olenko luokankasvattaja vai luokanopettaja? Kantaako kasvatusvastuun perhe? Mitä jos perheen kasvatuslinjat ovat koulun linjoja rikkovia? 

• Oppimisympäristöasia on nykykoulussa todella tärkeä ja sitä tulee pohtia; ei riitä että istutaan omassa pulpetissa ja luokassa omassa kuplassa vaan oppimista rikastuttaa kun opitaan opettajajohtoisesta/yksin/yhdessä/ryhmässä/netissä/kirjastossa/luonnossa...

• Yksi tärkeä oppimisympäristö on tieto- ja viestintätekniikan luomat mahdollisuudet. Että tvt olisi pedagogisesti antoisaa, pitää opettajan omat tietotekniset taidot olla sillä tasolla, että pelkona ei ole sirkustunti tai hermoromahdus kun koneet ei tottele. Voidaanko tvt sivuuttaa?
• Opettajille toivoisin rohkeutta irrottautua oppikirjasidonnaisesta maailmasta. Kun pysähtyy ajattelemaan koulunarjen tärkeimpiä tavoitteita, kiire häviää ja oma ajatusmaailma eheytyy. Kun ottaa oppilaat mukaan suunnitteluun, kannustaa keskusteluihin ja arvointeihin, huomaa millainen voimavara oppilaissa onkaan. 

• Wilman hyvät tuntityöskentelyt antavat oivan väylän oppilaan kannustamiseen ja vastuunottoon omasta käytöksestä. 

• Some -maailma antaa omat haasteet tämän hetken äideille ja isille. Olkaa kuulolla ja tukekaa sekä opastakaa lasta tuossa maailmassa. Haastetta riittää mutta välinpitämättömyys on vaarallista. 

• Tunnetuki on asia jota kannattaa makustella ja miettiä miten voisi omalla läsnäololla edistää. 

t. Marita Reinikka

kuva www.mtv3.fi-sivulta