Ei hätää, kyllä nyt osataan jos on hätä!

 Saimme tänään vieraaksi kolmansiin luokkiin hätäkeskuspäivystäjäopiskelijoita. Heidän koulutukseen kuuluu pitää oppitunteja hätätilanteista ja ylipäätään turvallisuusasioita.

Kyllä olivat nämä naiset tehneet hyvän paketin ja tietoa tuli monipuolisesti. Ensin mietimme yhdessä virikekuvien avulla, millainen tilanne vaatii hätänumeroon soittamista. Oppilaat olivat innolla mukana ja samalla kertoivat omista kokemuksista näistä asioista. 

Sitten kävimme läpi itse numeroon soittamisen ja näimme aiheesta allaolevan videon:

Sama käytiin myös kohta kohdalla läpi tekstin avulla. Yllätyin opena että aika monella lapsella on kännykässä 112-sovellus ja vanhemmat olivat sen käytön opastaneet! 

Lopuksi mietimme miten voi ennaltaehkäistä tapaturmia kotona, koulussa, harrastuksissa... 

Tämä kuva nauratti kovasti ja oppilaat löysivät kyllä paljon riskialttiita kohtia. 

Lopuksi näimme heijastinaiheisen videon. Tämä olikin  oikein hyvä lisä rehtorin Wilma-viestiin ja oppilaskunnan heijastinkampanjaan. Saimme vielä lahjoituksena heijastimet. 

 

Oikein turvallista syksyn jatkoa meille kaikille!

Onnistunut Lukukuu

Suurkiitos koulun oppilaille, vanhemmille ja koulun henkilökunnalle siitä, että luitte maidän kanssa innokkaasti koko lukukuun ajan! Meidän koulun lukutoukka koristaa koulun ruokalaa erivärisine palloineen, joita kerääntyi lukukuun aikana jopa 778 kappaletta! Huikea määrä palloja!

Lukubingot täyttyivät myös monella oppilaalla. Valmiita bingoja meille palautettiin 119 kpl, joista arvoimme kirjapalkintoja eri luokille. Kirjapalkinto jaettiin seitsemälle oppilaalle. Onneksi olkoon kirjapalkintojen voittajat!

📚

Lukukuun aikana luimme ahkerasti myös täällä koulussa. Kerran viikossa meillä oli 20 minuutin pituinen hetki, jolloin koko koulu luki yhtä aikaa. Tässä muutama kuva ekaluokkalaisten Koko koulu lukee-hetkestä liikuntasalissa:

Torstain lukuvälitunneille kirjastoon kerääntyi myös suuri joukko oppilaita, osa tyynyt kainalossa:

Tämän lisäksi koulussa oli myös kirjanvaihtopöydät, joissa kirjat vaihtuivat ahkerasti, sekä Sadut piilossa-tehtäviä maisemaluokassa. Seuraavaksi lukutiimi suuntaa katseet kevätlukukaudelle!

Lukemisen iloa kaikille toivoo Saija ja Länsimetsän koulun lukutiimi! 

Luokan joulukalenteri ja synttärimuistamiset hieman erilailla

Monta vuotta opettajan olleena on tullut kokeiltua jos jonkinlaista joulukalenterita ja synttärimuistamista. Joulukalenterita olen itse värkännyt, omasta pussista ylläreitä ostanut, tehty työläämpää ja kevyempää...
Synttärit on myös yksi asia, jota olen miettinyt. Alakoulussa kaverisynttärit on se tärkein juttu ja olemme sopineet jo vuosia sitten luokkani oppilaiden kanssa että synttärikutsut toimitetaan koulun ulkopuolisena aikana perille ja muutenkin vältetään pahaa mieltä tässä asiassa.

Mitä sitten olen nyt miettinyt...Dadaa tässä molempiin lempeä vaihtoehto:

PANTOMIIMISYNTTÄRIT
Synttärit: synttärisankari saa halutessaan kertoa koulussa että on sankari. Jos synttärit osuvat kesälomalle, niin vietämme puolivuotissynttäreitä. Laulamme sankarille eri kielillä onnittelulaulun ja sitten on lahjan aika. Se joka on edellisen kerran ollut sankarina tulee open kanssa luokan oven ulkopuolelle. Siellä kuiskutellaan mitä sankari mahtaisi haluta lahjaksi. Lahjaa ei tietenkään osteta mutta kyllä se kuitenkin annetaan. Ope ja oppilas keksivät siis lahjan. Näitä on ollut hevonen, Hornetti, mökkäri, virveli, kissanpentu, koripallo.... Tämä lahja annetaan pantomiimilla esittäen. Sankarin tehtävänä on arvata mikä lahja hänelle tuli. Samalla koko luokka jännityksellä seuraa pantomiimia. Koko luokan yhteinen ja todella tykätty juttu. Voi kuulostaa hassulta, mutta kannattaa kokeilla. Sain itse juuri viime viikolla pikkuisen kissanpennun jolla oli kuulemma pinkki villapaita jossa luki Marita. Että sellaista!

KÄÄNTEINEN JOULUKALENTERI
Joulukalenteri alkaa olla myös ajankohtainen,ainakin idea siitä. Itsellä on luokassa useampi et-oppilas joten uskonnollista kalenteria ei voi olla. Olen kerännyt aikoinaan koulun löytötavaroista ja kirppiksen ilmaislaarista 24 villasukkaa ja yhden luokan kanssa olemme niihin kirjailleet numerot 1-24. Nyt ne roikkuvat jo luokassa että sain blogiin passelin kuvan. Tänä vuonna sain somesta idean käänteiseen joulukalenteriin. Joulu on perheissä lahjojen ja lelujen aikaa. Koulussa voidaan hyvillä mielin keskittyä päinvastaiseen. Pyysin perheitä miettimään kotoa lelut joka on lapselle tarpeeton. Nyt on osa tuonut pieniä muovieläimiä, barbin, nuken ja pehmoleluja. Lahjoituslelu pitää tietenkin olla siisti ja ehkä. Jos lahjoitusta ei halua antaa, niin asia on ok näinkin. Sujautan lahjat sukkiin ja sukissa on myös nyt pari suklaakarkkia ja..enpä kerrokaan....pikkuylläri oppilaalle. Pääasia on kuitenkin antaminen eikä saaminen. Jokainen  arpavuorollaan katsoo mitä kyselisessä sukassa on ja lahjoituslelut keräämme yhteiseen joulupussiin. Ensin siellä on vain pari ja lopuksi pussi on varmaan ihan pullollaan. Viimeisellä kouluviikolla tulee Hope-järjestöstä tuttu nuoriso-ohjaaja Kristiina Brisk-Mosander vastaanottamaan lelut ja samalla kertomaan heidän työstään vähävaraisten lasten hyväksi. Joulukuussa osallistumme myös oppilaiden kanssa Joulupussi-keräykseen. Tänä vuonna joulupussi keskittyy vanhusten ja sairaiden tukemiseen joulun aikaan ja teemme joulutervehdyksiä ja kortteja heille piristykseksi. Nämä lahjoitamme sitten Karin Äijön kautta oikeisiin osoitteisiin.
Olen aivan varma että joulun perimmäinen sanoma tulee näiden antamisien kautta lähelle ja ainakin luulen ettei kuitenkaan tunnu huijaukselta kun enemmän annetaan kuin saadaan. Mutta ne kuuluisat sanat: Antaessaan saa pätee tässäkin.

Ihanaa joulunodotusta luokkiin! 

Vähän erilainen arvointikeskustelu: kettupeli!

Arviointikeskustelut ovat pyörähtäneet käyntiin. Ennen vanhaan arviointi keskittyi joulu- ja kevättodistuksiin, mutta nyt tavoitteena on jatkuva arviointi. Sitä opettaja voi antaa suullisesti, kirjallisesti, Wilman kautta, kokeiden yhteydessä, arvointikeskusteluissa ja monilla muilla keinoilla myös. Arvioinnin suunta ei ole vain opettajalta oppilaalle vaan ei saa unohtaa myöskään itse- ja vertaisarviointia. 

Kuvasta rajautui näköjään pois sadepilvi kun lapsella ei tullut mitään sinne

No, nyt kuitenkin keskityn kertomaan erilaisesta tavasta pitää arviointikeskusteluita. Olen ehkä jäävi tästä kertomaan koska olen niiiiin innoissani itse tästä ja .... ei kerrota muille opettajille.....oikein odotan koska pääsen taas pitämään seuraavaa keskustelua tai itseasiassa kettu-peliä. 

Sain vinkin rakkaalta kolleegalta ja nappasin heti ideasta kiinni ja hieman muuttelin sisältöä itselle ja luokalleni sekä luokka-asteelle sopivaksi. 

https://vanhempainliitto.fi/tyokalut/kesy/

Ylläolevasta linkistä pääset Vanhempainliiton sivuille joista löytyy ohjevideota, materiaalia ja taustoja tälle kettu-pelille. 

Kun lapsi tulee huoltajan kanssa keskusteluun, avaan oppilaan "taivaan" jossa on aurinko, poutapilvi sekä sadepilvi. Annan oppilaalle kortteja joita hän sijoittaa omaan taivaaseen sille kohdalle miltä hänestä tuntuu. Oppilas voi myös jättää laittamatta tai kysyä mitä kortti tarkoittaa. Ensin laitamme oppiainekortit. Sen jälkeen tulee "pullea kori" joka on pullollaan erilaisia elämän perustaitoja joita tarvitsemme koulussa ja kotona. Oppilas jatkaa korttien laittamista ja samalla keskustelee ääneen mitä korteista ajattelee. Opettajan ja huoltajan rooli on seurailla ja tarvittaessa ohjailla ja tukea korttien sijoittamisessa. Olen nyt pitänyt 12 keskustelua ja on ollut huikea seurata kun tässä kettupelissä peliä johtaa lapsi ja aikuiset saavat paljon arvokasta tietoa ja lapsen ajatuksia samalla tietoonsa. 

Kun kaikki kortit on laitettu taivaaseen, on jäljellä 6 erikoiskorttia. Sydänkortit oppilas laittaa sellaisten korttien päälle jotka ovat hänelle todella tärkeitä. Kortteja voi laittaa 1,2 tai 3. Se mikä lapsesta tuntuu hyvältä. 

Sitten on jäljellä 3 tsemppikorttia. Nämä laitamme sellaisten asioiden päälle jotka tarvitsevat lisätsemppiä! 

Tässä vaiheessa neuvon huoltajaa ottamaan valokuvan tästä lopputuloksesta. Tänän voi kotona palata ja näyttää puolisolleen. Jotkut ovat kuulemma printanneet sen jääkaapin oveen. 

Wilmassa on sovittu kaavake joka tulee täyttää. Olen opettajana miettinyt kohdat aika pitkälle, koska haluan tänä vuonna keskittyä kettupeliin ajallisesti. Katsomme Wilman kohdat läpi ja aina jokaisessa keskustelussa kysyn lapselta kolme kovaa KOOTA: Kiusataanko sinua? Kiusaatko jotain? Oletko nähnyt kiusaamista? 

Sitten kirjaamme tavoitteet Wilmaa eli puemme sanoiksi ne kortit jotka ovat tsemppikortit saaneet. Lopuksi kysyny haluaako huoltaja keskustella jostain kahden kesken opettajan kanssa. Jos ei, niin keräämme kortit valmiiksi seuraavaa kettupelin pelaaja varten. 

Suosittelen sydämellisesti kokeilemaan ja olisi huippua kuulla kettupelissä käyneiden perheiden palautetta esim. kommenttikentässä. 

Välittämisen ilta

Kaikille Vaasan kaupungin kolmasluokkalaisille ja heidän huoltajilleen järjestetään tänä vuonna välittämisen ilta. Meillä tämä ilta oli eilen. Kiitokset kaikille jotka tulivat iltaan!
Ilta koostui kolmesta pisteestä joissa oppilaat ja huoltajat olivat opettajan ohjaamana. Jokaisessa pisteeessä oli alan ammattilainen kertomassa teemastaan.
Marjaana eli meidän koulun terveydenhoitaja kertoi millaisia tuloksia meidän koulun alueen perheille tehdyissä kyselyissä on tullut esiin. Marjaana kertoi että lapsista pidetään hyvin huolta ja antoi hyvää palautetta perheille. Muutama asia kuitenkin tuli tuloksissa esiin. Itse ihmettelin että yllättävän moni jättää alakouluikäisenä aamupalan väliin. 4-5lk:sta jopa 23%. Ruutuaika puhutti illan aikana. Kyselyn mukaan ruutu koukuttaa aikalailla lapsia...ja aikuisia. Moni oli yrittänyt rajata omaa ruutuaikaa, mutta ei ollut siinä onnistunut. Lapsilta oli kysytty mitä he haluaisivat? Vastaus oli liikuttavan yksinkertainen: Aikaa yhdessä perheen kanssa.

Kuraattori Joni ja ehkäisevän päihdetyön projektityöntekijä Sari olivat ottaneet teemaksi päihteet lapsen silmin ja suojaavat tekijät. Virikekuvat erilaisista arkisista tilanteista joissa lapsi kohtaa päihteet saivat puheensorinaa aikaan. Oli mielenkiintoista huomata miten tarkasti lapset kuvia tutkivat ja siis samoin reagoivat tälläisiin tilanteisiin. Onneksi on olemassa paljon suojaavia tekijöitä jotka antavat turvaa ja tukea niissä tulevissa tilanteissa joissa päihteet tulevat lapselle houkutukseksi. Perheet saivat kirjoittaa sydämen muotoisiin post it-lappuihin oman perheen suojaavia tekijöitä ja nämä voi laittaa vaikka jääkaapin oveen. Joni aloitti tämän pajan kysymällä missä lapsi on kohdannut päihteitä. Lapset kertoivat oitis esimerkkejä; S-marketin edessä tupakkaa, Prisman edessä kaljottelijoita, lätkämatsissa nuuskaa maassa... Illan päätteeksi kun itse lähdin kohti pyörää, oli koulun nurkilla porukka tupakoimassa. Päihteitä ei voi poissulkea elämästä mutta niihin ei tarvitse itse sekaantua.

Kolmas paja oli oppilaiden mielestä ihan paras. MLL:n Pohjanmaan piirin Hannele Pelli puhui mediasta lapsen arjessa. Tässä pajassa juteltiin rajoista ja rakkaudesta mediaan, hyvistä käytänteistä kodeissa, vinkkejä perheeltä toiselle... Teimme myös mediajumpan, jossa tehtiin joku tietty liike jos vaikka oli tänään katsonut Youtube-videoita. Yksi kysymys oli livestreamista. Oli söpöä nähdä kun yksi äiti kysyi lapselta mitäs tuo onkaan ja sai heti pätevän vastauksen. Muna kanaa...vai miten se nyt menikään. Erittäin koskettava oli video jossa äidin ja isän sekä lapsien välisen kommunikoinnin esteeksi tuli kännykkä.

Suuret kiitokset uudenlaisesta tavasta tukea lasta ja perheitä mediaviidakossa, päihteettömässä elämässä ja terveellisissä elämäntavoissa. Ilta antoi paljon mietittävää ja kuten illan tähdet korostivat: luonnollinen ja avoin keskusteluilmapiiri on selvästi paras ja turvallisin keino näissä haasteissa.

Kirjoittaminen on kivaa

1lk. oli tehtävänä etsiä maisemaluokkaan piilotettuja sanoja, lukea sana ja palata luokkaan kirjoittamaan se vihkoon. 

Maiseman pöydältä löytyi myös jännittäviä laatikoita, joiden sisään oli eksynyt kaikkea kummallista. Ekaluokkalaisen mielikuvituksella niistä saatiin vaikka mitä hauskoja virkkeitä ottamalla aina kaksi tavaraa laatikosta.  Esimerkiksi ”Yksijalkainen Barbie puhalsi ilmapallon.” Tai ”Käärme matkusti bussilla”. 

Innosta puhkuen etsittiin sanoja ja kirjoitettiin kynät sauhuten. Hienosti on 1lk. luku-ja kirjoitustaito kehittynyt syksyn aikana. 

Ukkokari kylpi kuulaassa syysauringossa

3R ja 3M-luokat tekivät tänään retken Ukkokarille, joka on mukavan lähellä koulua sijaitseva merenpuokama. Olimme luokassa ymlissä opetelleet rannan kasveja ja nyt tutkimme niitä ja muutamaa muuta asiaa luonnossa. 

Meillä oli aikuisia kova iskutiimi: Heidi- ja Marita-opettajien lisäksi oli Antti-vaari, Anne- äiti ja Eetu-tettiläinen. Saimmekin jaettua oppilaat kivasti noin 10 hengen toimintapisteisiin. 

Maritan pisteessä yhdistettiin luonto ja äidinkieli. Tehtävät teimme pareittain ja tuli etsiä esim. jotain jossa on kaksoiskonsonantti: ylläolevassa kuvassa olikin sellainen tervaleppä!

Antti-vaari ja Heidi-ope opastivat ryhmissään rannan kasveista. Järviruoko ja tervaleppä olivat hyvin edustettuina ja niitä oli hyvä tutkia. 

Kartoitimme myös ilmansuuntia ja mietimme mitä kaikkea näkyi Ukkokarilta: tuulimyllyä, tehtaita, viime talven retkikohde Kynsiluoto, Villa Gerby....

Anne-äidin tehtäväpisteessä mitattiin ilman ja veden lämpötilaa, säätietoja sekä tarkasteltiin veden rajassa olevia kasveja. 

Tehtävämonisteet täyttyivät tiedoista. 

Lopuksi tietysti oli eväiden aika. Aika lensi kuin siivillä Ukkokarilla ja hippulat vinkuen pyöräilimme koululle ja koteihin. Meinasi mennä ihan ylitöiksi :D