Luokan joulukalenteri ja synttärimuistamiset hieman erilailla

Monta vuotta opettajan olleena on tullut kokeiltua jos jonkinlaista joulukalenterita ja synttärimuistamista. Joulukalenterita olen itse värkännyt, omasta pussista ylläreitä ostanut, tehty työläämpää ja kevyempää...
Synttärit on myös yksi asia, jota olen miettinyt. Alakoulussa kaverisynttärit on se tärkein juttu ja olemme sopineet jo vuosia sitten luokkani oppilaiden kanssa että synttärikutsut toimitetaan koulun ulkopuolisena aikana perille ja muutenkin vältetään pahaa mieltä tässä asiassa.

Mitä sitten olen nyt miettinyt...Dadaa tässä molempiin lempeä vaihtoehto:

PANTOMIIMISYNTTÄRIT
Synttärit: synttärisankari saa halutessaan kertoa koulussa että on sankari. Jos synttärit osuvat kesälomalle, niin vietämme puolivuotissynttäreitä. Laulamme sankarille eri kielillä onnittelulaulun ja sitten on lahjan aika. Se joka on edellisen kerran ollut sankarina tulee open kanssa luokan oven ulkopuolelle. Siellä kuiskutellaan mitä sankari mahtaisi haluta lahjaksi. Lahjaa ei tietenkään osteta mutta kyllä se kuitenkin annetaan. Ope ja oppilas keksivät siis lahjan. Näitä on ollut hevonen, Hornetti, mökkäri, virveli, kissanpentu, koripallo.... Tämä lahja annetaan pantomiimilla esittäen. Sankarin tehtävänä on arvata mikä lahja hänelle tuli. Samalla koko luokka jännityksellä seuraa pantomiimia. Koko luokan yhteinen ja todella tykätty juttu. Voi kuulostaa hassulta, mutta kannattaa kokeilla. Sain itse juuri viime viikolla pikkuisen kissanpennun jolla oli kuulemma pinkki villapaita jossa luki Marita. Että sellaista!

KÄÄNTEINEN JOULUKALENTERI
Joulukalenteri alkaa olla myös ajankohtainen,ainakin idea siitä. Itsellä on luokassa useampi et-oppilas joten uskonnollista kalenteria ei voi olla. Olen kerännyt aikoinaan koulun löytötavaroista ja kirppiksen ilmaislaarista 24 villasukkaa ja yhden luokan kanssa olemme niihin kirjailleet numerot 1-24. Nyt ne roikkuvat jo luokassa että sain blogiin passelin kuvan. Tänä vuonna sain somesta idean käänteiseen joulukalenteriin. Joulu on perheissä lahjojen ja lelujen aikaa. Koulussa voidaan hyvillä mielin keskittyä päinvastaiseen. Pyysin perheitä miettimään kotoa lelut joka on lapselle tarpeeton. Nyt on osa tuonut pieniä muovieläimiä, barbin, nuken ja pehmoleluja. Lahjoituslelu pitää tietenkin olla siisti ja ehkä. Jos lahjoitusta ei halua antaa, niin asia on ok näinkin. Sujautan lahjat sukkiin ja sukissa on myös nyt pari suklaakarkkia ja..enpä kerrokaan....pikkuylläri oppilaalle. Pääasia on kuitenkin antaminen eikä saaminen. Jokainen  arpavuorollaan katsoo mitä kyselisessä sukassa on ja lahjoituslelut keräämme yhteiseen joulupussiin. Ensin siellä on vain pari ja lopuksi pussi on varmaan ihan pullollaan. Viimeisellä kouluviikolla tulee Hope-järjestöstä tuttu nuoriso-ohjaaja Kristiina Brisk-Mosander vastaanottamaan lelut ja samalla kertomaan heidän työstään vähävaraisten lasten hyväksi. Joulukuussa osallistumme myös oppilaiden kanssa Joulupussi-keräykseen. Tänä vuonna joulupussi keskittyy vanhusten ja sairaiden tukemiseen joulun aikaan ja teemme joulutervehdyksiä ja kortteja heille piristykseksi. Nämä lahjoitamme sitten Karin Äijön kautta oikeisiin osoitteisiin.
Olen aivan varma että joulun perimmäinen sanoma tulee näiden antamisien kautta lähelle ja ainakin luulen ettei kuitenkaan tunnu huijaukselta kun enemmän annetaan kuin saadaan. Mutta ne kuuluisat sanat: Antaessaan saa pätee tässäkin.

Ihanaa joulunodotusta luokkiin!