Miten nälkäpäivään liittyvä suklaahaaste sujui?

 

Kirjoitin viikko sitten ideastani nälkäpäivään ja linkki blogitekstiin löytyy:

Blogi-teksti nälkäpäivästä ja viikkohaastiksesta

Tämä herätti paljon mielenkiintoa ja kommentteja. Aivan mahtavaa! Lupasin kertoa miten tämä idea onnistui ja herättikö tunteita. 

Tässä vielä uusille lukijoille teksti jossa kerrotaan "pelin" ideasta: 

Nälkäpäivänä aion kahden luokan kanssa tehdä seuraavan jutun. Arvomme jokaiselle yhden pelikortin. Jokainen kuvittelee että syntyy tähän maailmaan vauvana ja kortti "määrää" sinun elämälle lähtökohdat. Jokaisella ihmisarvo on sama mutta kuten tiedämme elämän haasteet ovat kovin erilaiset eikä niitä voi edes matemaattisesti mitata. 

Kun oppilas saa pakasta kortin, tapahtuu seuraavaa:

tyhjä kortin= päivä on hyvä ja mitään sinulta ei oteta pois
pikkuinen sydän = oppilas saa opelta yhden suklaakonvehdin
iso sydän= yksi luokassa saa yhden suklaasuukon
kaksi pikkusydäntä ja nuoli= oppilas saa yhden suklaan ja saa antaa toisen haluamalleen henkilölle
kortti jossa on 3 sydäntä ja kysymysmerkki = oppilas saa itse päättää, antaako suklaita jollekin vai syökö itse. 

Tämä peli pelataan siis tulevana nälkäpäiväkeräyspäivänä ja saapa nähdä miten oppilaat suhtautuvat. Kerroin jo etukäteen pelistä ja se herätti jo paljon pohdintaa tuleviasta tunteista ja toiveista kortin suhteen. Koko pelin tarkoituksena on herätellä empatiatunteita ja pohtia miten eri tunteisiin pystyy suhtautumaan. Odotan mielenkiinnolla näitä tunteja...

Idea oli oppilailla mielessä pitkin viikkoa ja moni pohti minkä kortin haluaisi ja mitä tekisi jos saisi jonkun toisen kortin. Nälkäpäivänä sitten arvoimme kortit ja oppilaat halusivat että käännetään kortit yhtä aikaa. Tunnelma oli kihelmöivä. Sitten kun oman kortin sisältö oli selvillä, jaettiin karkit. Ne jotka saivat kortin jossa saa antaa toiselle, miettivät kenelle antaisivat. 
Lopuksi juttelimme tunteista. Tässä muutamia oppilaiden mietteitä:
- ihan kiva kun sain karkin
- kestän vaikka en saanutkaan
- en ollut halunnutkaan
- oli ihana kun sai antaa toiselle
- oli vaikea päättää kenelle annan
- en uskonut että voisin saada isoimman karkin
- mietin jos karkki olisikin ylipäätään saanko ruokaa tänään
- jännitti hirveästi
- säästän karkkipaperin muistona
- otetaanhan ensi vuonna uudestaan? 

kuva: Sami Hakala