Nälkäpäivä: Välitä, osallistu, auta!

Tänään ja huomenna on käynnissä Nälkäpäivä-keräys. Oppilaskunta huolehtii keräämisestä ja hienosti kolmoset kävivät luokissa lahjoitusrahat keräämässä. Suomen punaisella ristillä on hyvät materiaalit:
https://www.punainenristi.fi/koulusivut-nalkapaiva/nalkapaiva-alakouluissa

Tuolta kävimme teksti, kuvien ja videoiden avulla läpi mitä lahjoitusrahoilla voidaan saada aikaiseksi. Antti-vaari kertoi myös omia kokemuksia YK:n komennuksilta ja avustamisesta. Sitten halusin kokeilla sivujen vinkkiä palapelitehtävästä. Luokassa oppilaat harvoin joutuvat sellaiseen tilanteeseen jossa heitä ei auteta. Toisaalta ei myös tule tilanteita jolloin ei saa auttaa. Halusin että oppilaat kokevat tälläisiä tunteita turvallisessa ympäristössä.
Oppilaat arvottiin onnekkaisiin ja epäonnekkaisiin. Onnekkaat istuivat ryhmissä ja sulkivat silmänsä. Ryhmä sai eteensä nuppipalapelin. Kiitokset naapurin päiväkodille lainasta! Sitten apurit antoivat palapelin paloja oppilaille ja saivat neuvoa oppilaita. Palapelin kokoajilla oli edelleen silmät kiinni. He olivat auttajien "armoilla" ja piti luottaa ja tsempata palojen kanssa.
Sitten tuli epäonnekkaiden vuoro. Heillä oli silmät kiinni ja palat annettiin käsiin. Ryhmien ympärillä oli oppilaita seuraamassa mutta he eivät saaneet auttaa. Voi, miten vaikeaa oli tehdä palapeliä kun ei saanut nähdä ja ei saanut apuakaan.
Lopulta nämäkin palapelit saatiin tehtyä ja kyselin oppilailta tunteita tehtävän aikana.

Onnekkaat olivat iloisia saamastaan avusta ja kokivat että ei ollut helppo tehtävä siltikään. Onnekkaiden apurit tunsivat itsensä tosi tärkeiksi koska muutehan hommasta ei oikein olisi tullut mitään. Onnekkaat jaksoivat tehdä loppuun asti ja kehut tuntuivat hyviltä.

Epäonnekkaat kokivat rakentamisen todella haastavaksi. Vaikka kyseessä oli leikki niin ei tuntunut kivalta kun aisti että lapsia oli selän takana, mutta he eivät auttaneet. Yllättäin haastavin paikka oli oppilaiden mielestä seisoa katsomassa kun homma ei oikein suju. Olisi niin halunnut auttaa ja tsempata.

Empatia on taito asettua toisen asemaan. Nyt saimme kokemusta tästä monelta kantilta ja toivottavasti antoi ajateltavaa sekä Nälkäpäivään että muutekin auttamisen ja avun saamisen tärkeydestä.

Terhi Piikkilä vinkkasi vanhempainillassa kirjaa: Ihme (Wonder). Sain sen eilen loppuun ja oli kyllä koskettavin kirja mitä olen ikinä lukenut. Suosittelen sitä ihan jokaiselle. Siitä on myös elokuva jota en ole vielä kyllä itse ehtinyt katsoa. Siinä oli niin paljon sanomaa, mutta tähän bloggaukseen liittyen nousee mieleen: Yritä olla aina vähän kiltimpi kuin kuuluisi olla!

Ystäväkoulussa Bungossa  Tansanissa on saatu rahalahjoitus ja voi sitä onnellisuuden määrää kun oppilaat saivat meidän koululaisten kirjeitä, piiroksia ja lahjoitusrahalla ostettuja kyniä ja futispallon. Hakuna Matata my friends in Bungo school!

Kuva: Suomen punaisen ristin kampanjasivulta

ps. Huomenna oppilaskunnan jäsenet kiertävät taas luokissa keräämässä,
jos tänään unohtui kolikot kotiin.