Minä, minä, minä, minä!

Kakkosluokalla aiheena on minä ympäristötiedossa. Minä ja Marjo yhdistimme siihen jälleen kerran  muitakin oppiaineita ja lopputulos oli aika mukava ja monipuolinen minä-jakso. 

Koostimme minä-vihkoa jostä tulikin aikamoisen paksu nippu. Kanteen jokainen taiteili oman kuvansa. Samalla keskityimme kasvojen mittasuhteisiin huolella. 

 Ensin kirjoitimme otsikolla: Tässä olen minä. 

Minun unelmani oli aivan ihana tehtävä: unelmia oli kyllä laidasta laitaan: lottovoitto, kultaiset silmät, koiranpentu, retki uimahalliin äidin kanssa kahdestaan, unelma-ammatti... Osa toiveista oli todella liikuttavia. 

Unikaveri tai pehmolelu sai oman sivun. 

Omasta ystävästä kirjoitettiin tunteella.
Parhaaksi ystäväksi valikoitui luokkakaveria, mummia, isosiskoa, lemmikkieläintä...
Kirjoitimme myös aiheesta: hassu tapahtuma

Kotona oppilaat tekivät yhdessä vanhempien kanssa monisteen jossa kysyttiin ihan vauva-ajasta. Lähes jokainen toi myös oman vauvakuvan näytille.
Olipa söpöjä vauvoja näissä kuvissa. Söpöjä ne ovat kyllä edelleenkin. 

Ymlissä olemme opetelleet lihaksia, luita, ruoansulatusta, verenkiertoa, aisteja ja vaikka mitä. Videot ovat antaneet kivaa lisäinfoa ihmeellisestä ihmisestä. Ruoansulatuksesta leikimme liikkatunnilla kivaa ruoansulatusrallia josssa temppuratana on kaikki ruoansulatuksen vaiheet. Siitä en ehtinyt kuvaa ottaa.  

Tivi-tunnella Bingelistä löytyi todella hyviä tehtäviä. Lisäksi teimme kirjeen tulevaisuuteen.
https://www.futureme.org/ -sivustolle kirjoitimme itselle sähkäpostin joka tupsahtaa meidän sähköposteihin 4 vuoden päästä. Onpa jännä nähdä miltä tuntuu saada postia menneisyydestä. Nämäkin kirjeet oli niin liikuttavia: itselle toivottiin kaikkea hyvää. Osa jännitti että onko lemmikki vielä hengissä, onko saanut uuden ystävän, onko Fortnite edelleen kova juttu....

Teimme tälläiset paperinukkeviuhkat kertauksena. 

Tänään oli pistetyöskentelyä eli 7 hengen ryhmissä keskityttiin kolmeen asiaan. Hilonon kanssa tutkittiin luurankoa ja ylläoleva iso luuranko oli uutena luokkakaverina tässä pajassa. 

Kaija keräsi ryhmän ympärilleen ja he tutkivat erikoista kirjaa,
 jossa oli aivan ihmeellisiä yksityöskohtia ihmisen kehosta. 

Maritan pajassa otettiin haltuun AR eli lisätty todellisuus. Oppilaiden suut loksahtivat auki kun otimme käyttöön Virtaul tee- paidan ja ilmaisen appin Virtuali Tee. 

Itse sovellus on ilmainen ja oppilaat olivat saaneet ladata sen omaan kännykkään kotonaan. Sitten ryhmässä oppilas puki paidan päälle ja kännykällä skannattiin kuvio. Eteen avautui aivan ihmeellinen maailma. Tätä on hieman vaikea selittää mutta todellisuus tuntui aivan käsin kosketeltavalta. 

 Saimme näkyviin verenkierron, hengitykset, sydämen pumppaamisen, luurangon..... 

Oppilaat oli kyllä todella haltioissaan. Marita-opettaja on hankkinut tarvittavan t-paidan tätä varten omakseen. Näitä voi tilata kyllä itselleen netistä ja maksaa n. 25-30e. Nettikauppoja on pilvin pimein mm.
https://www.curiscope.com/products/virtuali-tee

 Maanantaina aiomme tehdä oppilaan itsearvioinnin ja sitten minä-vihot nidotaan nipuiksi. 

Opettaja antaa vielä oman arvioinnin. 

Tämän minä-jakson perusrungon kaappasimme Gerby skolasta ja höystimme sitä omilla ideoilla.