Musiikillista talenttia tupa täynnä!

Saimme tänään mahdollisuuden nauttia loistavasta musisoinnista. Pääsimme koeyleisöksi kuuntelemaan tämän illan konsertista Ernest Chaussonin konserton. Mukana Länsimetsästä olivat viidennet luokat sekä 6J. Kaupungintalon juhlava sali antoi  loistavat puitteet taide-elämykselle. Olimme koulussa jo etukäteen tutustuneet teokseen, soitinvalikoimaan, romantiikan aikakauteen ja säveltäjään. Tältä pohjalta oli helpompi nauttia vaativasta teoksesta live-tilaneessa.

Soittajat olivat mielestäni kuin taikureita lavalla. Vaativat ja tunnelmasta toiseen osat sujuivat kuin leikiten ja sitä olikin miellyttävä seurata. Nämä hetket ovat kyllä työsuhde-etuja parhaasta päästä.

Tässä vielä tarkat tiedot tähtimuusikoista:
Ernest Chausson konsertto viululle ja pianolle ja jousikvartetille
Liisa Makkonen, viulu
Anni Ylikallio, I viulu
Anna-Leena Merikivi, II viulu
Nana Lehtinen, alttoviulu
Elena Hämäläinen, sello
Anton Ylikallio, piano

Konsertin jälkeen juttelin omien viidesluokkalaisten kanssa ja tälläisiä ajatuksia he kertoivat:

- Ensimmäisessä osassa kuulin vesiputouksia pianosta.
- Jos ensimmäinen osa olisi ollut elokuvasta, niin siinä olisi ollut jännittävä kohtaus, ehkä hevosilla takaa-ajo preerialla tai vähän kuin Indiana Jones jossain luolassa. Joku taas mietti, että päähenkilö hyppää sateenvarjolla vesiputouksesta ja selviää näin karkuun. 

- Toisessa osassa seurasin sooliviulistia ja olipa hän taitava. Soittajien on varmaan pitänyt harjoitella paljon kun ei ollut kapellimestaria ollenkaan. Tunteikasta musiikkia. Olin niin onnellinen kun ope nautti niin paljon. Muistin, että osan nimi oli sisilialainen ja kuvittelin käveleväni siellä.

- Kolmas osa oli nimeltään vakava. Seurasin tarkasti pianistia. Hänellä oli erikoinen juttu mikä tuli monta kertaa uudestaan. Oli ihana seurata Annin soittoa. Muistan että Anni on ollut meidän koulussa viime vuonna.

- Finaali oli kaikkein vikkelin ja vauhdikkain. Siitä tykkäsin eniten. Mahtava meno ja meininki. Minulle tuli mieleen että elämet taistelivat, ehkä sudet tai karhut. Kerran Anton vaihtoi vahingossa itse sivua vaikka se oli sivunkääntäjä. Konsertissa oli jännittävä loppu kun sooloviulistin jousesta katkesi jouhet ihan lopussa.

Loppuun vielä linkki teokseen jos haluat kuunnella sen.

Kiitokset vielä jokaiselle soittajalle!