Lummukan kalasaalis tapaa 12 vuoden jälkeen

Kaksitoista vuotta on kulunut siitä, kun 6J on päättänyt koulutaipaleensa Länsimetsän koulussa. Luokkamme pääsi aloittamaan uudessa koulussa vuonna -99 keväällä, kun koulu oli juuri valmistunut. Opettajamme oli 1-2 luokkaan asti Marja-Leena Koistinen, joka otti varmalla kokemuksella uudet ekaluokkalaiset haltuunsa. Luokkamme on alusta asti ollut äänekäs, eloisa ja villi mutta olimme kaiken tämän lisäksi kiltti luokka. Aina välillä sopen ovea jouduttiin silti raottamaan, jos joku meistä sattui olemaan villillä tuulella. Sopessa mietittiin sitten tekosia ja tultiin pian taas oman pulpetin ääreen. Marja- Leena teki kanssamme hyvän taustatyön ennen kuin Jari Lummukka saapui ohjaksiin.

Olimme kuulleet, että kolmannen vuoden syksyllä meillä vaihtuu opettaja. Taustatietoina meille kerrottiin, että opettaja on mies, jolla on tummat hiukset ja hänellä voisi olla hiukan latinolaistaustaa. No, odotimme ensimmäisenä koulupäivänä elokuussa (2000) parijonossa ulkona, kunnes ovea tulee avaamaan maanläheisiin väreihin pukeutunut vaalea suomalainen mies. Ehkä puheet ulkonäöstä eivät pitäneet paikkaansa, mutta kyllä Jari ainakin yhtä komeasti laulaa kuin latinomiehet.

Koulu aloitettiin ja Jari sai luotua luokkaamme hyvän ilmapiirin ja luokkahenkemme oli todella hyvä heti alusta lähtien. Kunnioitus opettajan ja oppilaan välillä oli hyvä, eikä Jarin tarvinnut kuin katsoa hiukan pahasti niin luokka hiljeni. Kunnioitimme ja pidimme Jarista todella paljon.

Neljän vuoden aikana ehdittiin nähdä ja kokea kaikenlaista. Luokkamme on ollut aina hyvin luova ja olimme innokkaita tuomaan itseämme esille. Esimerkiksi tytöt kehittelivät monia esityksiä, joita näyteltiin luokalle ja jonkun kerran koko koulullekin. Harjoittelimme myös paljon musiikkiesityksiä. Nokkahuilua on tullut vinguteltua monta vuotta ja edistyneimmät oppilaat saivat Jarilta soittotehtäväksi harjoitella Dingon Hämähäkkimiehen. Jari on musiikillisesti itse hyvin lahjakas ja sai monet meistä pitämään musiikista vaikka emme muuta osanneet kuin vinguttaa sitä nokkahuilua.

Parhaita muistoja neljän vuoden aikana ovat olleet yhteiset retket Villa Gerbyseen, missä kaikkien laukut tutkittiin keksimysteerin takia. Olimme myös luokkaretkellä Särkänniemessä ja leirikoulussa Piispalassa. Luokkamme osallistui muutamana vuonna katukoristurnaukseen, missä molemmilla kerroilla voitimme koko homman. Luokassa oli monia hyvin urheilullisesti lahjakkaita tyttöjä ja poikia. Koulujen välisissä kilpialuissa luokkamme oli aina paha vastus ja monesti joku meistä pääsikin palkinnoille. Tapasimme jäädä pelaamaan koulun jälkeen myös pingistä. Pingispöytä sijaitsi silloiseen aikaan ruokalan ja liikuntasalin aulassa. Iltapäivän tunteina ääniaalto nousi hiukan korkealle naurun remakasta puhumattakaan. Rehtori Matti Autio joutui monta kertaa kuuluttamaan ”pingispaikalla hiljaa”. Tämä legendaarinen kuulutus on jäänyt vahvasti mieleen positiivisella tavalla.

Legendaarisia muistoja liittyy myös Jarin rakkaaseen harrastukseen kalastamiseen. Kerran Jari oli ollut koko yön pilkillä ja tuli suoraan aamulla koululle potkukelkalla. Klo 8.00 piti aloittaa uskonnon tunti, mutta Jari opetti meille sen tunnin kalojen perkaamista. Rohkeimmat saivat suolistaa kaloja heti aamutuimaan. Jari on ollut aina luontoa kunnioittava ihminen ja sen takia hän käytti mahdollisimman vähän autoa. Kerran kävi niin, että aamulla kun Jari lähti polkemaan koulua kohti ja pääsi puoleen väliin matkaa, renkaasta meni kumi puhki. Tämän seurauksena Jari oli tunnin myöhässä. Tunnin odottelimme käytävillä ja saimme ajan kulumaan helposti käytäviä juosten ja hippaa leikkien. Rehtori Matti Autio tuli huolissaan kysymään meiltä missä Jari on. Lopulta Jari saapui. Rengasta paikattiin sitten matikan kokeen aikana luokan etuosassa. Kätevä mies tuo Jari.

MEISTÄ TULI MUURAREITA, TAKSIKUSKEJA, SUUTAREITA…

Tosiaan, kaksitoista vuotta on kulunut siitä kun me Lummukan kalasaaliin jäsenet olemme jättäneet alakoulun. Neljästä yhteisestä vuodesta on jäänyt niin hauskoja ja mukavia muistoja, että päätimme järjestää luokkakokouksen vanhassa tutussa paikassa; Villa Gerbyssä.

Suunnittelu alkoi jo alkuvuoden puolella huhtikuussa kun muutama luokkalainen oli nostanut ilmoille ajatusta jälleennäkemisestä. Ehdotus sai heti positiivista kannatusta ja tapahtumaa alettiin oitis järjestää. Facebookiin luotiin samantien Lummukan kalasaalis- niminen ryhmä, jossa tapahtumaa voitiin yhdessä suunnitella. Lukkoon lyötiin 12.9, jotta kaikki saavat varmasti sovittua kyseisen päivän vapaaksi.

Pienimuotinen suunnitteluryhmä otti ohjia tapahtuman sisällöstä. Päätimme että luokkakokouksessa olisi ainakin ala-aste aiheinen visa ja nokkahuilun soittoa. Yhteislaulusta puhuttiin myös. Lähetimme Jarille sähköpostia, josko hänkin pääsisi paikan päälle. Halusimme jokainen tietää mitä kalamestarille nykyään kuuluu. Pyysimme Jaria ottamaan kitaran mukaan. Jari vastasi myöntävästi kutsuumme ja kyseinen ilmoitus facebookin ryhmäämme sai monta tykkäystä.

Aloitimme illan sillä, että jokainen kertoi omat kuulumisensa ja mitä elämälle nykyään kuuluu. Meistä villeistä supersosiaalisista lapsista oli kasvanut kunnon kansalaisia. Joukossamme oli nyt sairaanhoitajia, sosionomeja, insinöörejä, raksamiehiä ja radiojuontaja yms. Joillekin oli siunaantunut jo perheenlisäystä, velkaakin oli otettu jo taloihin ja autoihin. Mieleen jäi, että jokainen oli päässyt elämässä hyvin eteenpäin ja kaikilla on asiat mallillaan.

Kun muodolliset esittelyt oli hoidettu, aloitimme yhteisen ala-aste aiheisen visan. Muistimme yllättävän hyvin tapahtumia ja oikeita vastauksia. Myös Lummukka muisti pieniäkin yksityiskohtia. Visan jälkeen kolme parasta joukkuetta palkittiin runsain palkinnoin. Illan edetessä tuli mies ja kitara esille ja lauloimme yhteislauluja. Illan aikana taustalla soi Spotifylista, jonne olimme listanneet hittikappaleita, joita 2000-luvulla kuuntelimme. Kappaleet olivat hyvin nostalgisia. Jari halusi myös soittaa ja laulaa meille omia kappaleitaan. Mies osaa kyllä taitavasti nuo kaksi taitoa.

Ilta kului ja lopulta aamuyönaikaan oli aika lopettaa tämä huikea ilta. Ilta meni kuin siivillä. Kaikilla oli todella hauskaa ja oli todella mukava nähdä kaikkia pitkän ajan jälkeen. Facebookissa puitiin vielä illan tapahtumia ja kuvat mitä otimme, jaettiin kaikille. Niitä kuvia on tultu katseltua moneen otteeseen ja hymyynhän siinä suu kääntyy. Yhteinen aikamme ala-asteella oli todella hauskaa aikaa ja harva alakoulun luokka järjestää luokkakokousta. Meille kaikille oli kuitenkin selvää, että jos joskus luokkakokouksen järjestää, se olisi juuri tämä luokka ja Jari mukaan lukien.

Lopuksi vielä kiitoksen sanat Jari Lummukalle, joka teki kanssamme unohtumattoman retken näiden neljän vuoden aikana. Jospa sitten 12 vuoden päästä järjestämme uuden tapaamisen. Jari, olet sinne ehdottomasti tervetullut. Kiitos myös mukavista muistoista muille opettajille, jotka olivat tuona aikana Länkkärissä töissä.

TÄSSÄ ME OLEMME:

Ennen:

Ylärivi: Kalle, Roope, Juho, Katri, Henna, Maiju, Lummukka, Joonas

Keskirivi: Sarah, Tiia, Linda, Mariia, Tiina, Santeri, Tatu, Jouni

Alarivi: Janne, Mikko, Ville, Marja, Tommi

Kuva Foto Airaksinen

Jälkeen:
Ylärivi: Lummukka, Marja, Mariia, Linda, Tiia, Sarah, Kalle, Juho

Keskirivi: Henna, Tommi, Santeri, Jouni, Janne

Alarivi: Joonas, Tiina, Katri

Kirjoittanut: Henna Harju