Kaiken kummallisuuden keskeltä päätimme viettää yhden koulupäivän Raippaluodossa luonnon keskellä. Sääennuste lupasi aika sateista mutta meidän tuurilla olikin lähes koko matka poutaa.
Kohteena oli Sommarön linnake. Retki oli mahdollista tehdä Aili ja Yrjö Rasin säätiöltä anoman rahoituksen turvin. Suuret kiitokset siitä! Saimme myös valtavasti vinkkejä ja materiaalia Mirjam Silveniltä retkeä varten. Päänuusija Noa-koiralle myös kiitokset seurasta kun kävin suunnittelemassa tulevaa retkeä ja miettimässä sopivia toimintoja!
#metsäopettaa
Syksyn värit olivat upeat ja tässä kuvaa pikkulammelta. Retken aikana pysähdyimme aika-ajoin tutkimaan luontoa ja tekemään erilaisia aistiharjoituksia.
Sommarön historiaan tutustuimme muistomerkillä ja bunkkerissa.
Näköaisti: tutkimme luupeilla luonnon ihmeitä.
Makuaisti: löysimme karpaloita ja tyrnejä, nam!
Haju-asti: teimme tuoksucoctaileja luuppeihin luonnon antimista
Hiekkarannan kohdalla otimme kuuloaistin käyttöön; joutsenperhe, aallot ja puiden suhina oli rauhoittavaa.
Tuntoaistitehtävässä olimme sokkopuuta. Kaveri vei parinsa sokkona jännää reittiä myöten puun luokse. Sitten pari sai tunnistella ja halailla puuta. Pari talutti alkupisteelle ja sai avata silmänsä. Sitten tuli etsiä sama puu näköaistin auttamana.
Aarteenetsintä käynnissä. Samalla kerrattiin tulevaan ymlin kokeeseen.
Oppilailla oli maastokartta ja kertasimme suunnistusasioita reitin edetessä.
Makkarat ja muut eväät maistuivat retken lopuksi.
Miko -siviilipalvelusmies oli loistavana apuna retkellä.
Eväiden jälkeen leikimme petoleikkiä joka on tullut supersuosituksi. Sen avulla opitaan toiminnallisesti ravintoketjun asiosta.
Tässä säännöt:
Ravintoketjuhippa/ petoleikki
Oppiympäristö: ulkona, maastoltaan sellainen paikka, jossa löytyy piiloja ja eläimet voisivat todellisuudessakin liikkua.
Henkilömäärä: 10-
Välineet: eriväriset (vihreä, keltainen ja punainen) merkit esimerkiksi pahvikortit tai pyykkipojat, joilla tuottajat, kasvinsyöjät sekä pedot tunnistavat toisensa.
Ravintoketjuhippa auttaa ymmärtämään ravintoketjun merkityksen ja selvittää leikkijöille eliöiden vuorovaikutussuhteita. Lisäksi leikissä tulee esille tuottajien, kasvissyöjien ja petojen määrät suhteessa toisiinsa.
Leikkijät jaetaan kolmeen ryhmään arpomalla jokaiselle vihreä, keltainen tai punainen kortti. Vihreän kortin saaneista tulee kasveja, jotka piiloutuvat sovitulle alueelle (=valitsevat kasvupaikan). Keltaisen saaneet ovat kasvinsyöjiä, jotka lähtevät vähän ajan kuluttua ”syömään” ”kasveja”. Kun kasvinsyöjä löytää kasvin, hän saa ottaa tältä vihreän kortin itselleen. Korttinsa menettänyt (”syöty”) kasvi palaa lähtöpaikalle. Kasvinsyöjät yrittävät syödä mahdollisimman monta kasvia. Lopulta päästetään leikkiin mukaan myös punaisen kortin saaneet, ”pedot”. Pedot ajavat takaa kasvinsyöjiä ja jos peto saa kasvinsyöjän kiinni (ylettyvät koskettamaan kasvinsyöjää), peto saa ottaa itselleen kaikki kasvinsyöjällä olevat kortit (vihreät ja keltaisen). Kun leikki vihelletään katki, voidaan tarkastella tilannetta: ketkä jäivät eloon, ketkä tulivat syödyiksi, kuka sai eniten saalista. Leikki toistetaan ja katsotaan, tapahtuiko oppimista, keksikö joku esimerkiksi hyvän strategian pedoilta säästymiseen.
Paluumatkalla päätimme tehdä yhdessä hurjan jutun: bussi jätti meidät Raippaluodon sillan toiseen päähän ja kävelimme siltaa pitkin toiseen ja hyppäsimme takaisin bussiin. Kävelyn ja upeiden maisemien lisäksi samalla teimme yhdessä toinen toisia tukien hurjan jutun ja kun olimme takaisin bussissa yksi oppilas sanoi että olipa jännittävän mahtavaa!
#metsäopettaa