Huomenna vietetään ulkoluokkapäivää! Lähde sinäkin mukaan! Tässä koottuna kivoja vinkkejä...nappaa parhaat ja käy luonnossa vaikka jokaisena koulupäivänä. Jos nämä vinkit ei nappaa, niin somessa on miljoona lisää... esim.
https://ulkoluokkapaiva.org/resurssit/
Tässä valmiita ideoita:
Kevätbongaus: Laput monistetaan ja lapset etsivät bingon kohtia.
Toinen bingo, ei muuta kuin monistamaan ja etsimään
Kim-leikki on aina "varma nakki"
Kerätään luonnosta sopiva määrä asioita ja sitten jokainen pistää silmät kiinni ja yksi oppilas ottaa yhden pois, vaihtaa paikkaa, lisää jotain... Tämä turvaetäisyyksin niin että pareittain tai vuorotellen.
Lähde: perinneleikki joka on kansanperinnettä
Hanskat kädessä ja peilin kanssa kävely metsässä
Lähde: Kvarkens naturskola, Maria Svens, koulutus 2020, Vaasa
Linturetken kivoja tehtäviä
Luontorunoraati: Istuudu open äänen kuuluville ja muista turvavälit. Kuuntele open lukemia luontorunoja. Anna kuulemallesi runolle 1-5 pistettä ja näytä pisteet sormia nostamalla. Kun olet kuullut runoja, mieti mitä asioita runossa arvostat, mikä jäi erityisesti mieleen, loppusoinnut, tunnelma, henkilöt, Tapahtumapaikka, tunteet, toiveikkuus, pelko, ihailu Mikä runoista oli mielestäsi kaikkein paras? Miksi?
Minä olen nähnyt auringon ja pilvet ja tuulen ja vihreän maan, ja minä voin koska tahansa kutsua ne sydämestäni esiin. Saima Harmaja Ruislinnun laulu korvissani, tähkäpäiden päällä täysi kuu; kesä-yön on onni omanani, kaskisavuun laaksot verhouu. En ma iloitse, en sure, huokaa; mutta metsän tummuus mulle tuokaa, puunto pilven, johon päivä hukkuu, siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu, tuoksut vanamon ja varjot veen; niistä sydämeni laulun teen.
Sulle laulan neiti, kesäheinä, sydämeni suuri hiljaisuus, uskontoni, soipa säveleinä, tammenlehvä-seppel vehryt, uus. En ma enää aja virvatulta, onpa kädessäni onnen kulta; pienentyy mun ympär' elon piiri; aika seisoo, nukkuu tuuliviiri; edessäni hämäräinen tie tuntemattomahan tupaan vie.
Eino Leino: Nocturne 1903
Lapissa kaikki kukkii nopeasti, maa, ruoho, ohra, vaivaiskoivutkin. Tuot' olen aatellut ma useasti, kun katson kansan tämän vaiheisiin. Miks meillä kaikki kaunis tahtoo kuolta ja suuri surkastua alhaiseen? Miks meillä niin on monta mielipuolta? Miks vähän käyttäjiä kanteleen? Miks miestä täällä kaikkialla kaatuu kuin heinää, - miestä toiveen tosiaan, miest' aatteen, tunteen miestä, kaikki maatuu tai kesken toimiansa katkeaa? Muualla tulta säihkyy harmaahapset, vanhoissa hehkuu hengen aurinko. Meill' ukkoina jo syntyy sylilapset ja nuori mies on hautaan valmis jo. Ja minä itse? Miksi näitä mietin? Se merkki varhaisen on vanhuuden. Miks seuraa käskyä en veren vietin, vaan kansain kohtaloita huokailen? On vastaus vain yksi: Lapin suvi. Sit' aatellessa mieli apeutuu. On lyhyt Lapin linnunlaulu, huvi ja kukkain kukoistus ja riemu muu. Mut pitkä vain on talven valta. Hetken tääll' aatteet levähtää kuin lennostaan, kun taas ne alkaa aurinkoisen retken ja jättävät jo jäisen Lapinmaan. Oi, valkolinnut, vieraat Lapin kesän, te suuret aatteet, teitä tervehdän! Oi, tänne jääkää, tehkää täällä pesä, jos muutattekin maihin etelän! Oi, oppi ottakaatte joutsenista! Ne lähtee syksyin, palaa keväisin. On meidän rannoillamme rauhallista ja turvaisa on rinne tunturin. Havisten halki ilman lentäkäätte! Tekoja luokaa, maita valaiskaa! Mut talven poistuneen kun täältä näätte, ma rukoilen, ma pyydän: palatkaa!
Eino Leino: Kangastuksia 1902
Oi, sanoi siili, Olen tunteellinen siili, Olen hyvä, kiltti, hellä Ja kenelläpä, kellä on vastaan sanomista? Se vain on surullista, että piikkikuoren alla siilin hellyys piili.
Oi, sanoi siili, Olen surullinen siili, Niin yksinäinen jotta! Ja se on aivan totta: Yksinänsä eli Ja piikein piikitteli, Ja piikkikuoren alla Sitten itkeskeli. - Kirsi Kunnas
Kosteasta kodostaan nous hauki puuhun laulamaan
kun puhki pilvien harmajain jo himersi päivän kajo ja järvelle heräsi nauravain lainehitten ajo nous hauki kuusen latvukseen punaista käpyä purrakseen
lie nähnyt kuullut haistanut tai kävyn päästä maistanut sen aamun kasteenkostean loiston sanomattoman
kun aukoellen luista suutaan longotellen leukaluutaan
niin villin-raskaan se virren veti että vaikeni linnut heti kuin vetten paino ois tullut yli ja yksinäisyyden kylmä syli.
“Metsän seinä on vain vihreä ovi, josta valo ohjaa ystävänsä” (Risto Rasa)
Luontorunon kirjoitus: Etsi sopiva paikka ja kirjoita oma luontorunosi. Nauti samalla ulkoilmasta, äänistä, tuoksuista.... Valmistaudu lausumaan runosi. Muista että runon esittämisessä ei ole kiire. Kun kuuntelet muiden runojen lausumista, voit laittaa halutessasi silmät kiinni ja vaikka maata. Nauti!
Lähde: Satu Mälkiä ympäristökasvattaja Ulko-opettajien instagram
Kaisloista labyrintteja rannalla Valmistetaan labyrintteja rantahiekkaan järviruokoista. Labyrintit voivat olla minikokoisia muurahaisille tai ihmisen askelille sopivia.
#leikkisäluonto #ulkoluokkapäivä
