Meidät otettiin vastaan lämpimästi nimilaulua laulaen. Oli kiva kuunnella eskareiden kaunista laulua.
Nimilaulun jälkeen kaivettiin pelit esiin. Joka ryhmään tuli keskimäärin kaksi koululaista ja kaksi eskarilaista. Vaikeuksia aloittaa pelit ei ilmennyt lainkaan vaikka olimme lähes kaikki vieraita toisillemme. Tosin muutamilla pojilla löytyi oma pikkusisko pelikaveriksi. Pelejä oli monenmoisia ja välillä sai myös vaihtaa peliä.
Kun pelejä oli tarpeeksi pelailtu ja vaihdeltu, aloimme olla jo sen verran tuttuja toisillemme, että äänentaso alkoi nousta ja leikit muuttua hieman riehakkaimmiksi. Mari-ope sitten kilisytti vähän kulkusia ja niin vain rauhoituttiin hienosti lattialle satuhierontaa varten. Olan yli kysymys: " Saako hieroa?" Ja sitten toimeksi...ihana rauhallinen musiikki taustalla, satua luettiin rauhallisesti ja samalla lapset hieroivat sadun tapahtumien mukaan toista lasta selästä. Mahtava rauha laskeutui huoneeseen. Oli hienoa seurata kuinka n.40 lasta keskittyi hieromiseen ja kuuntelemiseen ilman pienintäkän häiriötä. Kun satu oli loppu vaihdettiin parit toisinpäin, jotta kummatkin saivat pienen ihanan rentoutushetken.
Kiitos Paakarin Tuulihatut, että saimme tulla teille pelikavereiksi. Tervetuloa seuraavaksi meille Länsimetsään!